perjantai 11. joulukuuta 2020

Jouluruusu toivottaa rauhallista joulua

 


Eipä ole tilanne paljon parantunut vuodessa. Kirjoitin vuosi sitten Facebookissa: 

Tilanne on ikävä. Kun kansa on äänestänyt, kansalais
ten täytyisi saada tehdä rauhassa omia töitään ja hallitus ja virkamiehet tekisivät omansa. Nyt on sama tilanne kuin bussissa, jossa on kokematon kuljettaja ja matkustaja on hermona, pysyykö kuljettaja tiellä.

Tai ravintolassa, johon on palkattu uusi keitttiöhenkilökunta. Mitä ne siellä keittiössä oikein tekevät? Kuuluu rikkoutuvien astioitten kilinää, nenään tulee outo tuoksu, savua ja palaneen käryä. Uskaltaako maistaa niiden laittamia ruokia. Saako yleensäkään mitä on tilannut.

Jouluruusu toivottaa kuitenkin kaikille rauhallista joulua puolueesta huolimatta. Hyvää joulutonta juhlakautta niille, joilla on muut juhlat tulossa.



lauantai 28. marraskuuta 2020

Ensimmäinen koulupäivä


Liisa on ollut mummolassa sotalapsena. hän palaa kaupunkiin, kun koulu alkaa. 
lainaan Liisalle ensimmäisen koulupäiväni muistot. Anna Amnell.:Tulva (2020)



Lisää kuvateksti

 

sunnuntai 22. marraskuuta 2020

Korven orkideat

 


Olen ollut lapsuudesta lähtien ihastunut orkideoihin. Kerron uusimmassa kirjassani Tulva. Sotalapsuus syrjäkylässä (2020) luvussa Korven orkideat siitä, kuinka menin mummoni kanssa hakemaan vettä lähteeltä. Talo oli korvessa kaukana sodan melskeitä. Juuri sellaisilla paikoilla kasvavat maariankämmekät, korven orkideat.

 

Kun olin polvillani lähteen reunalla  näin veden läpi reunoilla hentoja vihreitä kasveja a pohjalla punaisenruskeaa ruostetta. Lähteen vieressä kasvoi punakukkaisia maariankämmeköitä, Ne sekoittuivat mielessäni mummon, Marian kämmeniin, joihin ukki oli ihastunut.

 

"Nuo kädet jos saisin ja sinut kokonaan, hän oli sanonut kosiessaan kauan sitten, kun mummo oli ollut nuori kaunis tyttö, jonka hiukset ulottuivat vyötäisiin saakka. Maarian kämmekkä onkin saanut nimensä siitä, kun sen juurakot muistuttivat keskiajan ihmisten mielestä rukouksessa yhteen liitettyjä käsiä. Maaria tarkoitti Neitsyt Mariaa. 

 

Kuva ja lisätietoja


 

keskiviikko 11. marraskuuta 2020

Anna Amnell: Tulva


Anna Amnell: Tulva. Sotalapsuus syrjäkylässä 2020

Sisälleni on leimautunut tuvan ikkuna. Siinä on kuusi ruutua. Ikkunasta näkee niittyjen yli alas metsänrajaan, jonka takana on toinen maailma. Ikkunan edessä vaihtuvat lapsuuteni vuodenajat, ja niistä tulee kuin yksi ainoa vuosi, jossa on yksi ainoa talvi, kevät, kesä ja syksy. Ne sekoittuivat niihin vuodenaikoihin, joita sukuni on kokenut, niin että me kaikki elämme samassa ajassa, jossa meidän kaikkien kokemukset ovat limittäin ja päällekkäin.

Kun muistelen noita aikoja ja niitä tarinoita, joita silloin kuulin, ne ovat kuin ihmeen kautta säilyneitä reunoiltaan pyöreiksi kuluneita ja haalistuneita valokuvia, jotkut oudosti valottuneita.

Fiktiota ja faktaa yhdistävä romaani suurperheestä sodan aikana. Pieni lapsi viedään sotaa pakoon isovanhempien luo. Hänestä tulee kuin sisar kymmenen vuotta vanhemmalle enolleen, jonka veljet ovat rintamalla.

Eino ja Liisa esiintyvät myös Anna Amnellin romaanissa Vakoilijoita pikkukaupungissa (2018).

E-kirja tulee myöhemmin

Tulva

https://www.bod.fi/kirjakauppa/tulva-anna-amnell-9789528014485

torstai 22. lokakuuta 2020

Millainen oli Lontoo 1500-luvulla?

 



Millainen oli 1500-luvun Lontoo?Tekstinäyte/lukunäyte kirjastani (ote kirjasta Anna Amnell: Kyynärän mittainen tyttö. 2004. Lasten Keskus)

Lontoo loppukesällä 1559
Lontoo paukkui ja rätisi. Rummut pärisivät ja koirat haukkuivat. Katukaupustelijat huutelivat ”kuumia piiraita”, ”appelsiineja ja sitruunoita Espanjasta”, ”nauhoja, neuloja, sormikkaita”.
Lontoo tuoksui mausteille ja jänispaistille. Se lemusi oluelle, hielle, pilaantuneelle kalalle, etikalle, parkituille nahoille ja ulosteille. Kadut olivat tungokseen asti täynnä ihmisiä, samettiin pukeutuneita rikkaita ja rääsyihin kietoutuneita köyhiä. Kaikilla näytti olevan kova kiire jonnekin paitsi niillä, jotka nukkuivat kadulla kivi päänalusenaan.
Lontoolaiset mutustelivat koko ajan jotain syötävää kadulla kävellessään, vähintäänkin omenoita ja pähkinöitä. Lucia ja William katselivat heitä kateellisina. Siat tonkivat tyytyväisinä ruuanjätteitä kaduilta.
Talot kohosivat kapeiden katujen molemmin puolin kolmi-, neli-, jopa kuusikerroksisina. Katoilla oli koristeelliset savupiiput tiilestä. Lue lisää blogistani.
https://amnellinlucia.blogspot.com/2010/06/lontoon-siat.html



keskiviikko 21. lokakuuta 2020

Korpimaisema keskellä Helsinkiä



https://www.flickr.com/photos/amnellanna/50513083767/sizes/c

Helsinki on ihmeellinen. Keskeltä Helsinkiä Töölönlahden rannalta Sinisen kahvilan vierestä voi löytää tällaisen korpimaiseman. Kuvattu iPhonella.





lauantai 19. syyskuuta 2020

Voivatko muut kuin vasemmistolaiset enää äänestää vihreitä?

 Miten vihreät pyrkivät valtaan? Suomi tyypillinen esimerkki. Greeen European Journal kirjoittaa: "it becomes increasingly important to consider what different routes to government mean for their strategy and identity". Suomessa nykyisistä hallituspuolueista demarit, vasemmistoliitto, keskusta ja vihreät ovat kaikki todellisuudessa äärivasemmistolaisia tai vasemmistolaisia - ainakin ministerit. Miten lienee RKR? Voiko muutoin kuin vasemmistolaisesti ajatteleva vihreä enää äänestää vihreitä? Vai alkaako vallanhimo korvata aatteen kuten keskustallakin?

https://www.greeneuropeanjournal.eu/pathways-to-power-how-green-parties-join-governments/

sunnuntai 16. elokuuta 2020

Tulevaisuudentutkijalla on asiaa

Iisalmi, 2013, kirjasto

Kulttuuri on lähellä, siellä missä on kirjasto ja Internet. Kuvassa Iisalmen kirjasto ja kulttuurikeskus.
Tulevaisuuden tutkija: "Entä jos poikkeusolot kestävät vuosia? "kysyy tulevaisuuentutkija Ilkka Halava.
"– Kun rajoja suljetaan ja ihmiset joutuvat eristäytymään, paikallisten toimijoiden rooli korostuu. Kotimaan matkailu koki kesällä renessanssin. Ihmiset alkoivat ymmärtää, että olemme menneet merta edemmäs kalaan, Halava sanoo."

torstai 13. elokuuta 2020

Ainoa auto

Tina-kotona-Suomessa


Monet tuovat ulkomailta Suomeen palatessaan auton, me toimme kissan.

Meillä on ollut yksi ainoa auto, "kullanvärinen" farmariauto Dodge Aspen, johon koko perhe mahtui. Se kesti Kanadassa asuessamme yhdeksän vuotta. Sillä ajaettin valtavan paljon, noin 20000 km vuodessa, yhdeksässä vuodessa yhteensä noin 200 000 km, muun muassa kaikki pitkät kesälomamatkamme Yhdysvaltoihin. 

Viimeisenä kesänä muutama viikko ennen Suomeen paluuta mieheni pysähtyi töistä tullessaan kotimme lähellä suojatien laitaan, kun pieni poika lähti ylittämään suojatietä. Takaa tuleva auto ajoi kovaa vauhtia perään, niin että auton runko vääntyi ja katto meni kiharalle. 

Auto hinattiin hajottamoon. Vakuutusyhtiö maksoi meille 1000 dollaria, mikä oli hyvä hinta 9 vuotta vanhasta autosta. Perään ajaneen punaisen urheiluauton ajaja oli riidellyt vaimonsa kanssa ja ajoi siksi kuin hurjapää. Pari autoa kauempana ajoi poliisi, joka näki koko tapahtumaan ja suoritti heti kuulustelun. Saimme lainaan ystäväperheen kakkosauton loppuajaksi. 

Minä tosin läksin jo aikaisemmin poikiemme kanssa Suomeen, ja mieheni tuli vähän myöhemmin kissan kanssa perässä. Tytär oli jo kiertelemässä Eurooppaa interrailillä tapaamassa ystäviä, joita hän oli saanut opiskeltuaan edellisen vuoden stipendillä Sorbonnessa. Paluumuutto oli suurin kissalle, sillä se suostui syömään tämän jälkeen vain kuivamuonaa, mutta eli melkein 20 vuotiaaksi.


Our Dodge Aspen in Pennsylvania

Automme eräällä telttailu/kaupunki -matkoistamme, Pennsylvaniassa

tiistai 21. heinäkuuta 2020

Minun Amerikkani: luonto ja kulttuuuri

Kuva: Anna Amnell

Aamu Amerikan maaseudulla 1980-luvulla, jolloin olimme siirtolaisina Kanadassa 9 vuotta ja matkustimme melkein joka kesä Yhdysvaltoiin koko perhe. Asuimme teltoissa ja motelleissa, suurkaupungeissa hotelleissa.
Laitan tänne myös kommentin, jonka laitoin kirjailija Harri Istvan Mäen Fb-sivulle, jossa:

"For whatever we lose like a you or a me
it’s always ourselves we find in the sea."
- e.e. cummings

e.e. cummings - Vaihto-oppilasajan syyslukukauden "äidinkielenopettaja" tutustutti meidät häneeen. Voin aivan nähdä mielessäni opettajan innostuneen ilmeen, kun hän lausui meille runoja. Kevätlukukaudella oli toinen opettaja ja Shakespearen näytelmiä. Näytelmäkerho harjoitteli Agatha Christien Hiirenloukkua. Billlings oli Montanassa "Villissä Lännessä", mutta se kasvatti kirjallisuuden ja teatterin ystäviä. Eräs luokkatovereistani oli Stanley Anderson, josta tuli Kalifornian Shakespeare-teatterin näyttelijä ja elokuvanäytttelijä (esim. Armageddon- elokuvan President's Speech. ) Hyvänen aika, kuinka kauan siitä kouluajasta onkaan! Yli puoli vuosisataa. 64 vuotta. Kuinka tärkeää onkaan henkinen perintö, jonka saamme lapsina ja nuorina. Tämä on minun Amerikkani: Luonto ja kulttuuri.



maanantai 29. kesäkuuta 2020

Black and white together - USA & Canada



Kun olimme 1980-luvulla Torontossa asuessamme yhdellä USAn kiertomatkallamme New Orleansissa, tapasimme tämän rumpalin, joka sanoi olleensa soittamassa Suomessa. Hän kehui kovasti Suomea ja suomalaisia.

Milloinkahan Suomeen tulivat ensimmäiset afrikkalaiset? Kun olin koululainen, Iisalmessa oli lomalla eräs lähetystyöntekijä, oletan sairaanhoitaja, joka oli adoptoinut afrikkalaisen pojan. Tämä oli äitinsä mukana joissain tilaisuuksiissa, ja me savolaiset suorastaan palvoimme sitä esiteini-ikäistä poikaa.

Ensimmäiseen afrikkalaiseen tutustuin vaihto-oppilaaksi mennessäni laivamatkalla New Yorkiin, alkumatkasta matkalla Cuxhavenista Englantiin. Iltaisin voitiin myös tanssia. Minua tuli hakemaan heti ensimmäisenä iltana ujo pitkä ja laiha afrikkalainen poika. Minä sanoin, etten osaa oikeastaan tanssia. En minäkään, hän sanoi. Hän oli matkalla Englantiin opiskelemaan lääketiedettä. Me tanssittiin sen kun osattiin ja juteltiin kaikenlaista.

Perillä Yhdysvalloissa olin 11 kuukautta koulussa Montanassa ja suoritin high school diplomin.  Meidän koulussamme oli nuorisoa ja opettajia kaikista ihmisryhmistä. Parhaiden ystävieni joukossa oli eräs intiaanityttö, jonka vanhemmat olivat sikäläisen peruskoulun opettajia. Taideluokassa vieressäni istui pitkä ja hoikka silmälasipäinen afroamerikkalainen tyttö. Taidettakin oli joka päivä tunnin verran koko lukuvuoden ajan. Siinä ehti tutustua.

Montanassa (republikaaniosavaltiossa) paheksuttiin (demokraattisten) etelävaltojen ihmisiä siitä, miten huonsoti he kohtelivat mustaa väestöä. Vaihto-oppilasajan äitini vei minut tapaamaan erästä perhettä, jonka isä valitti, ettei ollut saanut kunnon virkaa. Hän oli työssä postissa, vaikka oli valtiotieteen maisteri, mikä saattoi olla huono koulutus siihen kaupunkiin – tai sitten piilevää rasismia. Meidän perheitämme yhdisti se, että sama taiteilija oli maalannut muotokuvan heidän tyttäristään ja vaihto-opilasperheeni tytöistä. Heidän kotinsa oli tavallinen keskiluokankoti, tuttu TV-sarjoista: alakerrassa keittiö, TV-huone ja olohuone ja vanhempien makuuhuone, portaat veivät yläkertaan, jossa olivat lastenhuoneet.

Vaihtovuoden jälkeen tehtiin me sen vuoden vaihto-oppilaat kahden viikon kiertomatka, joka ulottui etelävaltoihin. Silloin näin rotuerottelua. Menin bussiasemalla naistenhuoneeseen, jossa oli kaksi ovea, joista toiseen oli maalattu sana ’colored’. Ajattelin, että se on varmaankin pirteästi sisustettu. Kun avasin oven, sisältä huusi tytölauma: Tämä ei ole sinulle! Uima-altaissa ei ollut värillä väliä vaan kiljuttiin kuorossa ja ihailtiin toistemme uimapukuja.

Torontossa en huomannut minkäänlaista rasismia. Lasten koulutovereista suuri osa oli manner Kiinasta. Toronton aikana menimme eräällä paikkakunnalla Yhdysvalloissa Atlantin puolella uimarannalle ja huomasimme vähän ajan kuluttua, että kaikki muut olivat mustia. Mutta ei meitä ajettu pois, vaan meille oltiin ystävällisiä. Samoin oli eräässä maalaiskaupungissa, jonne eksyimme ja menimme kysymään tietä. Ihmiset olivat erityisen ystävällisiä. He olivat tosin tulossa jostain kirkosta iso virsikirja kainalossaan.

Eräs tuttavani kertoi olleensa Chicagossa kävelemässä kadulla mustan miehensä kanssa. Hänen kimppuunsa kävi täysin tuntematon nainen, sylki hänen päälleen ja huusi: Te valkoiset naiset viette meidän miehemmekin. Torontossa ei kiinnitetty mitään huomiota pariskuntaan, josta toinen oli eri rotua. Niin oli 1980-luvulla. Miten lienee nyt?



lauantai 27. kesäkuuta 2020

Onko Suomea olemassa?


Kun seuraa vaikkapa Facebookin kirjoituksia, tuntuu usein, että Suomea ei ole olemassakaan. Kirjoitetaan esimerkiksi uskonnosta, kuin se olisi täällä sama kuin nykyisen Amerikan Trumpia kannattavat fundamentalistit tai nykyisen Venäjän ortodoksinen kirkko, jota Putin käyttää hyväkseen. Sama koskee ilmastokysymyksiä, naisten asemaa tai mustien asemaa tai törkeän rikkaita, joita meillä ei ole.
Enemmistömme on nykyään halveksitttua valkoista väestöä, joka on aina ihaillut mustien kulttuuria ja niitä harvoja afroamerikkalaisia tai muita tummaihoisia, jotka ovat uskaltautuneet tulemaan kylmään pohjoiseen maahamme, jossa hengityskin jäätyy talvellla.
Enemmistön uskonto on vahvasti körttiläinen ja väritön luterilaisuus, joka on kuivaa ja terveellistä kuin hapankorppu, vaikka sitä tarjotaankin nykyään useasti demarimausteilla. Meillä noiden mainitsemieni alojen ongelmat ovat pieniä, kuin kärpäsen kakkahiukkasia maailmankartalla.
Mutta me haluamme olla maailmanmenossa mukana, vaikka suurin osa suomalaisista ei tarjoa aineistoa noihin muotiongelmiin, joiden kautta Suomessa useimmiten käydääb poliittista tai moraalista keskustelua. Helsinkiläisellä uimarannalla mellakoineet ja poliisien kimmppuun käyneet pojat osuivat asian ytimeen, kun sanoivat Me haluttiin olla amerikkalaisia.
Korona ei tunne rajoja. Siihen meidän täytyy suhtautua vakavammin kuin nyt ja eristäytyä varsinkin entisistä herroistamme ruotsalaisista ja venäläisistä, joissa roikumme edelleen kiinni.

Kuva on opiskeluajoiltani 1960-luvun alusta ja oli esillä Turun kirjamessuilla Suomen nuorisokirjailijoitten valokuvanäyttelyssä, johon lisäsin silloin tuon tekstin. Alkuperäisen kuvan otti Aune Kämäräinen, joka opiskeli siihen aikaan Ateneumissa.

sunnuntai 7. kesäkuuta 2020

Länsimainen kulttuuri vaarassa


Konstantinuksen sammaloitunut ja murentunut riemukaari vuoden1742 maalauksessa. Canaletto

Olen lukenut Antti Herlinin haastattelun, jossa hän antaa hyviä talousneuvoja hallitukselle (HS 7.6.2020).Vaikka hän on Suomen rikkain mies, hän puhuu avoimesti siitä, että korona osuu häneen niin kuin muihinkin. Hän on riskiryhmää, hänen tuttaviaan on kuollut koronaan. Hän sanoo, että sana pelko on koronan yhteydessä liian dramaattinen. Hän siis tajuaa kuoleman. 

Hän on kuitenkin suojatumpi kuin me muut. On kotina suuri kartano laajoine tiluksineen, mahdollisuus harjoittaa ammattiaan turvallisesti. Ei tarvitse huolehtia turvavälistä ja maskista muulloin kuin rautakauppaan mennessä. Hän ei esitä kritiikkiä hallituksesta. Siinä tulee esiin hänen sokeutensa, sama Kääriäisellä, jonka mielipiteitä luin myös.

Heillä on ollut niin kauan turvallista, että he eivät huomaa, että nykymaailmassa elää samanlainen raivo ja utopia kuin ennen suuria vallankumouksia, sellainen joka haluaa muuttaa koko maailman, tuhota kaiken entisen, mikä on meille läheistä, uskonnot ja niiden moraalin. 

Jopa meidän identiteettimme ja yksilöllisyytemme vietäisiin, sillä uusmarksilaisuuden mukaan ihmisellä ei ole omaa identiteettiä. Vasta politiikka antaa sen ja jakaa meidät ystäviin ja vihollisiin. Se poistaisi sen, että olemme ihmisiä emme eläimiä, joita rakastamme ja arvostamme kuten koko luontoa, mutta emme tee niistä uutta uskontoa. Emme saisi olla enää naisia ja miehiä. Meillä ei saisi olla kulttuuriperinteitä.

Kun seuraan eri puolilta maailmaa tulevia uutiskuvia ja luen katsauksia, tunnen olevani meidän kulttuurimme tuhon kynnyksellä. Fanaattinen utopistinen ajattelu muistuttaa niistä ajoista, jolloin samanlaista on ollut tekeillä ennenkin. Haluan uuden hallituksen, sillä tälle pienen Suomen hallituksellekin, ainakin osalle heistä, korona on erinomainen mahdollisuus siirtää meidät tuohon uuteen yhteiskuntaan. Se olisi kauhuromaanien utopia.

lauantai 30. toukokuuta 2020

Hyvää ja turvallista kesää



Varo massatapahtumia, käytä aina puhdasta kasvomaskia, kun olet julkisissa kulkuneuvoissa, myymälöissä, muiden kuin oman perheen jäsenten kanssa. Maski ehkäisee koronaviruksen leviämistä 
Maski pakollinen Euroopassa seuraavissa maissa: Itävalta, Bosnia Herzegovina,Tsekki naamio tai peitettävä suu ja nenä, Ranska, Saksa. israel, Liettua, Luxemburg, Puola naamio tai huivi, Espanja,,Slovenia, Slovakia, Ukraina "As of early May 2020, 88% of the world's population lives in countries that recommend or mandate the use of masks in public; more than 75 countries have mandated the use of mask."

maanantai 11. toukokuuta 2020

Käytä kasvonaamaria


Käytä kasvonaamaria, pidä riittävä väli, varo joukkopaikkoja ja tungosta, älä kosketa silmiäsi!

lauantai 9. toukokuuta 2020

Vanha kirjailija koronan aikaan

Kodikasta

On hyvä, että on kirjoitustöitä menossa. Voi välillä vetää verhot eteen mielessään ja siirtyä ajassa kauas taaksepäin, toiseen kriisiaikaan, jatkosodan aikaan. Vaikka vanhuutta ei nykyään arvosteta, ennemmin paheksutaan tai hyvässä tapauksessa säälitään, ei pidetä normaalina ihmiselämänä, olen iloinen siitä, että voin kirjoittaa melkein 80 vuoden takaisesta maailmasta itse kokemanani. Tämän ajan lapset ja nuoret voivat muistaa tämän koronavuoden vielä 2100-luvulla. He ovat lukeneet useita tutkimuksia tästä ajasta. seuranneet sitä, miten historia tutkii ja tuomitsee tämän aikakauden teot. Ehkä monet heistä tai heidän lapsensa ja lapsenlapsensa ovat kirjoittaneet sukutarinoita tai romaaneja koronavuosista. Anna Amnell 9.5.2020

perjantai 10. huhtikuuta 2020

Pääsiäinen 2020

Violet tulips

Rauhallista ja optimistista pääsiäistä. Kiitos niille, jotka hoitavat sairaita ja pitävät huolta yhteiskunnasta.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

perjantai 3. huhtikuuta 2020

Blogisisko ® Anna Amnell: Haastattelu Suomen Maakuntakirjailijat Ry:n Rovins...



Haastattelu Rovinssi-lehdessä. V.W.: Pöytälaatikosta kirjailijaksi – yhdellä klikkauksella. Anna Amnell - Rovinssi 4/2013, sivut 29-30.

1.       Miten sinusta tuli kirjailija? Milloin päätit, että haluat kirjoittaa ja julkaista kirjan?

Lainasin alaluokilla koulun kirjastosta Sakari Topeliuksen Välskärin kertomuksia. Se oli ensimmäinen paksu kirja, jonka luin, kaunis vanha painos, kannet himmentynyttä kultaa ja punaista. Sivelin kirjan selkämystä ja kuiskasin : Minusta tulee kirjailija.
Sakari Topeliuksen Välskärin kertomuksia on historiallinen romaani, ja niitähän minä olen tähän asti kirjoittanut.
Tuosta hetkestä kului kuitenkin vuosikymmeniä, ennen kuin kirjoitin ensimmäisen kirjani. Aina tuntui olevan jotakin kiireellisempää tekemistä. Kirjoitin lapsena runoja ja opiskeluaikana pari lehtijuttua ja siirtolaisena Kanadassa lisää lehtijuttuja, sekä sikäläiseen siirtolaislehteen että Suomeen.

2.       Nyt marraskuussa ilmestynyt Lucia ja Luka on seitsemäs historiallinen nuorisoromaanisi. 

Mistä syntyi idea näiden kirjojen kirjoittamiseen? Mistä saat inspiraatiota kirjoittamiseen?
Minua kiinnostaa ihmisen kohtalo historian myllerryksessä.  Lähteinä ovat  tieto- ja kaunokirjallisuus, museot ja oma kokemus arjessa ja matkoilla. 1990-luvulla ilmestynet Aurora-kirjat  kertovat Kanadasta, jossa olin asunut yhdeksän vuotta, sen luonnosta ja yleensä 1900-luvun alun elämästä.
Lucia Olavintytär –kirjoilla (2004, 2006, 2013) on myös pitkä alkuhistoria.  Ihastuin Italian matkalla vuonna 1991 renessanssiin ja tutkin sitä vuosikaudet, kävin museoissa, luin tieto- ja kaunokirjallisuutta ja katsoin elokuvia.
Varsinainen idea kirjaan syntyi hetkessä, voisin sanoa silmänräpäyksessä. Näin televisiossa lyhytkasvuisen naisen ratsastavan hevosella ja siinä samassa näin mielessäni tytön ratsastavan renessanssimaisemassa vihreä viitta ja punainen tukka hulmuten.  Kyynärän mittainen tyttö seikkailee 1500-luvun Euroopassa. Hänessä yhdistyvät kaikki ne asiat, joita olin oppinut 1500-luvusta.
Tuolla tavalla ei tietenkään kirjoiteta kirjoja nopeaa tahtia.  Mutta kirjoittamisessa ei ole tärkeää vain kirjan vaan kirjoittaminen, sillä jokaista kirjaa kirjoittaessaan kasvaa ja kehittyy ihmisenä.

3.       Miksi päätit julkaista kirjasi omakustanteena? Tarjositko käsikirjoitustasi ollenkaan kustantamoille, vai oliko alun perin selvää, että haluat kustantaa kirjasi itse?

Aikaisempi kustantajani ilmoitti, ettei se julkaise enää historiallisia nuortenkirjoja. Monet muutkin kustantajat olivat luopuneet kokonaan nuortenkirjojen julkaisemisesta, toiset eivät halunneet jatkaa eri kustantajan sarjaa.
Olin lukenut onneksi omakustantamisesta jo Kanadassa asuessani. Netistä löytyi pitkä luettelo maailmankuuluja kirjoja, jotka on julkaistu aluksi tai kokonaan omakustanteina.

4.       Millaisen vastaanoton kirjasi on saanut?

Sitä myydään netissä ja joissakin kirjakaupoissakin.  Se on mukana Enemmän kuin tuhat sanaa?  Turun linna kirjallisuudessa ja taiteessa -näyttelyssä, joka avautuu pian. Lastenkulttuurilehti Tyyris Tyllerön 4/2013 :n teema on Turun linna kirjallisuudessa, ja minunkin kirjani esitellään. Lisäksi minulta pyydettiin samaan lehteen kirjoitus siitä, miten olen tehnyt tutkimustyötä kirjaani varten ja miksi innostuin tähän aiheeseen ja aikakauteen.
5.       Miten markkinoit kirjaasi?
Olemalla mukana kirjamessuilla ja kirjoittamalla blogeihini. Olen mukana myös Facebookissa. Ajatukseni ovat aika paljon jo seuraavassa kirjassani, jota kirjoitan, nyt täysin uudesta aikakaudesta ja ilman stressiä siitä, saanko uudelle kirjalleni kustantajan.
Rovinssil-lehden teemana oli kirjoittaminen ja kirjan julkaisu. Yhdellä klikkauksella viittaa omakustantamisen helpottumiseen. Kirjailijaksi valmentautumisesta kertoo artikkeli Suomen Maakuntakirjailijat Ry:n ja Skripta Kirjoittajaopiston Elämä tarinaksi -kirjoittajavalmennuksesta.




Blogisisko ® Anna Amnell: Haastattelu Suomen Maakuntakirjailijat Ry:n Rovins...: Haastattelu Rovinssi-lehdessä. V.W.: Pöytälaatikosta kirjailijaksi – yhdellä klikkauksella. Anna Amnell - Rovinssi 4/2013, sivut 29-30...

lauantai 14. maaliskuuta 2020

Artikkeli Italiasta. Hätätila.

EI ENÄÄ VIIVYTTELYÄ!! Artikkeli Italiasta. Hätätila. Hengityslaitteet eivät riitä kaikille. "arrest the crisis before the impossible becomes necessary. This means that our political leaders, the heads of business and private associations, and every one of us need to work together to accomplish two things: Radically expand the capacity of the country’s intensive-care units. And start engaging in extreme forms of social distancing. Cancel everything. Now."

Koronavirus COVID-19

Tanskan suurin sairaala valmistautuu perumaan lähes kaikki leikkaukset ja muuttamaan anestesiakoneet hengityskoneiksi – ”Odotamme myrskyn tulevan pian”


https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006438395.html

https://www.theatlantic.com/ideas/archive/2020/03/who-gets-hospital-bed/607807/

sunnuntai 8. maaliskuuta 2020

May Wood Simons ja Kansainvälinen naistenpäivä


Hyvää naistenpäivää! Tänään muistan May Wood Simonsia, jota voidaan sanoa naistenpäivän äidiksi. https://www.epl.org/womens-history-month-may-wood-simons/
May Wood Simonsin osuus Kansainvälisen naistenpäivän syntyyn on pyyhitty pois, sillä May Wood Simons oli alkujaan sosialisti, mutta luopui sosialismista, sillä hän koki, että se ei ajanut naistenoikeuksia. Hänen miehensä Algie Martin Simons erosi myös sosialismista Leninin vuonna 1917 muodostaman hirmuvallan jälkeen.

Naistenpäivän vietto alkoi Yhdysvalloissa jo vuonna 1909 . Sitä vietettiin kaikkialla Yhdysvalloissa helmikuun 28. päivänä. Myöhemmin taloustieteen tohtoriksi Evanstonin yliopistossa väitellyt May Wood Simons toi idean vuonna 1910 Kööpenhaminan kansainväliseen kokoukseen, josta naistenpäivän idea levisi Saksaan ja muualle Eurooppaan ja vuonna 1911 vietettiin ensimmäistä kansainvälistä naistenpäivää.

torstai 5. maaliskuuta 2020

Anna Amnell from Helsinki is not in Twitter



I live in Helsinki. I'm  in Blogger, Facebook, Wordpress




    I am at home


I have been in Blogger since 2005


I Am in Facebook



I am in Google




But I am not in Twitter.
I am not in Twitter



maanantai 2. maaliskuuta 2020

Maailmanlaajuinen epidemia voi kuulostaa mahdottomalta

2010-Berliini1

Photo by Anna Amnell: Plague doctor's mask- Historisches Museum, Berlin. Ruttolääkärin naamio Kuva: Anna Amnell

Äitini 10-vuotias veli Ransu kuoli espanjantautiin, samoin 15-vuotias sisar. Äiti oli 8-vuotias ja sairasti Ransun vieressä. Hänen uskottiin myös kuolevan, ja hänelle oli puetttu jo kuolinpaita päälle. Äiti jäi henkiin ja eli melkein 97-vuotiaaksi. Olen kuullut paljon espanjantaudista ja sen jättämästä traumasta koko sukuun.
 Nykyajan ihmiselle maailmanlaajuinen epidemia voi kuulostaa mahdottomalta eikä hän tajua, että siihen pitää suhtautua asianmukaisella vakavuudella.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/19/espanjantauti-influenssapandemioista-pahin?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Espanjantauti
https://en.wikipedia.org/wiki/Coronavirus

tiistai 11. helmikuuta 2020

Väitöskirja Essi Jouhki: ”Teinikuntatoiminnan sukupolvet."



Osallistuin mieheni Matin kanssa loppuvuodesta 2016 Essi Jouhkin väitöskirjatutkimuksen tutkimushaastatteluun, jossa keskustelimme Iisalmen teinikuntatoiminnasta. --Väitöskirja ”Teinikuntatoiminnan sukupolvet. Muistitietohistoria oppikoulujen koululaisliikkeestä 1950–1970-luvuilla” on nyt valmistunut, ja se tarkastetaan Oulun yliopistossa perjantaina 21.2. Oulun yliopiston L6-salissa klo 12.00 alkaen.
Väitöskirja on jo saatavilla ja ladattavissa sähköisenä Oulun yliopiston kirjaston sivuilla: http://jultika.oulu.fi/Record/isbn978-952-62-2517-3. Se on lainattavissa kaikista yliopistokirjastoista ja luettavissa sähköisenä versiona. https://www.flickr.com/photos/amnellanna/4313464770/in/album-72157623181306913/

lauantai 25. tammikuuta 2020

Uhkaako meitä ilmastodiktatuuri? Vaihtoehtoja on-


Kuva: Wikipedia. Public Domain
Esikuvaksi kommunistinen Kiina.


”Demokratin måste pausas för att lösa klimatkrisen”


Ett elitstyre är bättre än demokrati – i alla fall om världen ska lyckas lösa den akuta klimatkrisen, enligt professor Jørgen Randers. Flera klimatexperter lyfter fram en tydlig förebild: diktaturen Kina.
https://www.svd.se/demokratin-maste-pausas-for-att-losa-klimatkrisen?fbclid=IwAR1U9Zjbl9s1b0EIAOktLcjXtqPT4OhN-RM6uTYO44ke3EKlSlvRg8RxuuY

Maltillinen näkökulma:  llmastoprofessori: Yksilönvapautta on hillittävä


Maltillinen näkökulma:
”tarvitsemme demokratiaa, joka hillitsee yksilön vapautta tehdä mitä huvittaa”. Hänen mukaansa näin turvataan vapaus ahdingosta, johon rapautuva ympäristö muuten johtaa. Hukkinen toteaa monien ympäristöpolitiikan keinojen nojaavan yksilönvapauksiin.
– Meitä saa neuvoa syömään kasviksia, välttämään lentämistä ja alentamaan huonelämpötilaa. Innokkaimmat motivoivat ilmastotekojaan hiilijalanjälkilaskureilla ja hyvittävät päästönsä ostamalla ikimetsää. Mutta meitä ei saa pakottaa, Hukkinen sanoo."

https://www.verkkouutiset.fi/ilmastoprofessori-yksilonvapautta-on-hillittava/?fbclid=IwAR3wexQ76oFlfYg38onLbCHmeHxs_V_HmSJ-oSKHlVwYTTit9vgJxvrReRY