Konstantinuksen sammaloitunut ja murentunut riemukaari vuoden1742 maalauksessa. Canaletto
Olen lukenut Antti Herlinin haastattelun, jossa hän antaa hyviä talousneuvoja hallitukselle (HS 7.6.2020).Vaikka hän on Suomen rikkain mies, hän puhuu avoimesti siitä, että korona osuu häneen niin kuin muihinkin. Hän on riskiryhmää, hänen tuttaviaan on kuollut koronaan. Hän sanoo, että sana pelko on koronan yhteydessä liian dramaattinen. Hän siis tajuaa kuoleman.
Hän on kuitenkin suojatumpi kuin me muut. On kotina suuri kartano laajoine tiluksineen, mahdollisuus harjoittaa ammattiaan turvallisesti. Ei tarvitse huolehtia turvavälistä ja maskista muulloin kuin rautakauppaan mennessä. Hän ei esitä kritiikkiä hallituksesta. Siinä tulee esiin hänen sokeutensa, sama Kääriäisellä, jonka mielipiteitä luin myös.
Hän on kuitenkin suojatumpi kuin me muut. On kotina suuri kartano laajoine tiluksineen, mahdollisuus harjoittaa ammattiaan turvallisesti. Ei tarvitse huolehtia turvavälistä ja maskista muulloin kuin rautakauppaan mennessä. Hän ei esitä kritiikkiä hallituksesta. Siinä tulee esiin hänen sokeutensa, sama Kääriäisellä, jonka mielipiteitä luin myös.
Heillä on ollut niin kauan turvallista, että he eivät huomaa, että nykymaailmassa elää samanlainen raivo ja utopia kuin ennen suuria vallankumouksia, sellainen joka haluaa muuttaa koko maailman, tuhota kaiken entisen, mikä on meille läheistä, uskonnot ja niiden moraalin.
Jopa meidän identiteettimme ja yksilöllisyytemme vietäisiin, sillä uusmarksilaisuuden mukaan ihmisellä ei ole omaa identiteettiä. Vasta politiikka antaa sen ja jakaa meidät ystäviin ja vihollisiin. Se poistaisi sen, että olemme ihmisiä emme eläimiä, joita rakastamme ja arvostamme kuten koko luontoa, mutta emme tee niistä uutta uskontoa. Emme saisi olla enää naisia ja miehiä. Meillä ei saisi olla kulttuuriperinteitä.
Jopa meidän identiteettimme ja yksilöllisyytemme vietäisiin, sillä uusmarksilaisuuden mukaan ihmisellä ei ole omaa identiteettiä. Vasta politiikka antaa sen ja jakaa meidät ystäviin ja vihollisiin. Se poistaisi sen, että olemme ihmisiä emme eläimiä, joita rakastamme ja arvostamme kuten koko luontoa, mutta emme tee niistä uutta uskontoa. Emme saisi olla enää naisia ja miehiä. Meillä ei saisi olla kulttuuriperinteitä.
Kun seuraan eri puolilta maailmaa tulevia uutiskuvia ja luen katsauksia, tunnen olevani meidän kulttuurimme tuhon kynnyksellä. Fanaattinen utopistinen ajattelu muistuttaa niistä ajoista, jolloin samanlaista on ollut tekeillä ennenkin. Haluan uuden hallituksen, sillä tälle pienen Suomen hallituksellekin, ainakin osalle heistä, korona on erinomainen mahdollisuus siirtää meidät tuohon uuteen yhteiskuntaan. Se olisi kauhuromaanien utopia.