Fiktio ja todellisuus

Viime aikoina keskiaika ja 1500-luku ovat tulleet entistä läheisemmiksi, kun olen saanut tietää silloin eläneistä esivanhemmistani ja etäsukulaisistani. Uskomaton yhteensattuma. Jotkut sanovat tosin, että mitään sattumia ei ole.
Kirjani ovat olleet fiktiivisiä kertomuksia 1500-luvusta ja sortovuosista. Vain sivuhenkilöinä on ollut todellisia historian henkilöitä kuten Vaasat 1500-luvun kirjoissani. En ole heille sukua.
Kuvassa kyynärän mittainen nukke ja minä 1500-luvun tyyliä olevissa vaatteissa, jotka tein itse valmistautuessani vuoden 2004 Turun kirjamessuihin, joissa tämä kuva on otettu.

Lapsuuskuva on otettu mummolassani, jossa olin sotaa ja puutetta paossa useita vuosia. Vasta DNA-tutkimusten jälkeen sain tietää, että pienessä suksimestarin ja pelimannin eläkemökissä asuneella äidinisällä ja äidinäidillä oli kiinnostavat juuret, joista emme olleet tienneet mitään. Ehkä isoisä oli tiennyt jotain, mutta hän oli hiljainen mies.
Esivanhempia ja muita etäsukulaisia olivat kymmenet papit 1500-luvulta ja jopa katoliselta ajalta ja sukujuuret keskiajan rälssissä ja aatelistossa, josta osa oli kotoisin ulkomailta. Sodat, kapinat, isoviha ja muut vainon ajat ja nälkävuodet olivat muuttaneet tämänkin suvun elämän. Mutta jotain entisestä oli jäljellä. Vaistosin sen jo lapsena, ja vuosina 2018 ja 2019 tehdyt DNA-tutkimukset ja tutustuminen GENIin olivat selitys pohdinnoille. 

Vanhat kotisivut kertovat

Valokuvat menneiltä vuosilta ovat ottaneet: Aune Kämäräinen, Kirjapajan valokuvaaja ensimmäisen kirjani ilmestyttyä, Iisalmen Sanomat sekä jälleen Aune Kämäräinen.

"Lyhyetkin maininnat Anna Amnellin elämäntaipaleesta
kuvastavat vilkasta ja usealle taholle suuntautunutta elämää. Opiskelu niin Suomessa kuin Yhdysvalloissa, vallankumouksen ja sodan kokeminen Kyproksella 70-luvun puolivälissä ja lähes kymmenvuotinen siirtolaisuus Kanadassa ovat antaneet sekä käytännön elämänkokemusta että tietoa. Osa tästä kokemisesta on siirtynyt taustaksi ja innoittajaksi – lähihistorialliseen kirjasarjaan, jossa kuvataan suomalaistytön elämää vuosisadan alun Kanadassa ja sortovuosien Suomessa.
Vuonna 1999 julkaisi kirjailija – silloin jo nimellä Anna Amnell – astetta pienemmille lukijoille tarkoitetun version Aurora-teosten ensimmäisestä osasta."
Blinnikka, Vuokko: Pirkko Pekkarinen [Anna Amnell]. – Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 2. Toim. Ismo Loivamaa. Hki 1999: BTJ Kirjastopalvelu, s. 197-199.
Blinnikka, Vuokko: Anna Amnell. – Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 3. Toim. Ismo Loivamaa. Hki 2001: BTJ Kirjastopalvelu, s. 10-13.


"Osäkerhet, men även framåtande och äventyrslust samsas inom de tre böckernas pärmar. Olika åldersgrupper serveras internationell underhållning. Här finns möjlig historisk förankring, miljökännedom och insikt i den föräldralösa 18-åringens livsöde och trots det 100-åriga perspektivet tangerar den beresta pedagogen Pirkko Pekkarinen (= Anna Amnell) många dagsaktuella problem. Övernaturliga fenomen utreds till allas lättnad och happy-end-känslan infinner sig stilentligt."


Majlis Qvickström kirja-arvostelussa:
Tuffa unga kvinnor. Sommar i Toronto.
Hufvudstadsbladet 9. 9. 1996 '



ja uudemmat

Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika. 
2013 BoD, 120 sivua. ISBN 9789524988421. 
Lucia Olavintytär Juhana-herttuan ja Katariina Jagellonican hovissa. 
Ilmestyy loka-marraskuussa 2013. 

Pako Tallinnaan. 2006. Lasten Keskus. Kyynärän mittainen Lucia pakenee Tallinnaan ystävänsä Margaretan kanssa, kun 13-vuotias Margareta aiotaan naittaa ulkomaalaiselle kauppiaalle.


Kyynärän mittainen tyttö. 2004. Lasten Keskus. Kyynärän mittaisen Lucian seikkailuja 1500-luvun Suomessa ja Englannissa. Lasten LukuWarkaus 2005 -palkintoehdokas. An Ell-Sized Girl [Lucia Olavintytär, Kyynärän mittainen tyttö]




Lucia Olavintytär -blogi




Lucia-kirjoista sanottua:


"Kuinka yhdistää homeinen keskiaika ja jännittävät juonenkäänteet niin elävästi ja hauskasti, että myös nopeatempoiseen fiktioon tottunut nuoriso innostuu?
Historiallinen nuortenkirja on haastava tekijälleen. Anna Amnellin viides historiallinen nuorisoromaani [Kyynärän mittainen tyttö] on oiva esimerkki siitä, kuinka tehtävä on suoritettu kunnolla.--" Meidän perhe 1/2005, sivu 19.


"Anna Amnell on historiallisen lasten- ja nuortenromaanin taitaja, joka tarjoaa lukijoilleen sekä autenttisuutta, romantiikkaa että jännitystä." Teresa Volotinen


" Lukijalle syntyvä kuva aikakaudesta on sosiokulttuurisesti rikas: ollaan vuoroon hämäläiskartanossa, merimiesten joukossa laivalla, lontoolaisessa ruokatuvassa ja Englannin hovissa. --Kokonaisuus on vaihteleva, rikas ja kerrontatekniikka lastenkirjaan moderni." Kaarina Kolu


Kyynärän mittainen tyttö on -- "ennen muuta seikkailuromaani, jossa taitava kerrontatekniikka uppoaa paikkojen, episodien ja henkilöiden vaihdoksiin." Kolu, Kaarina. Virikkeitä 4/2004, 66-67.


AURORA-sarja


Aurora Koivu muuttaa Amerikkaan 1900-luvun alussa Suomesta karkotetun isänsä luo ja palaa Suomeen opiskelemaan taidetta. Kirjapaja 1991 (2. painos 1992), 1993, 1995, 1999.


Anna Amnellin Aurora-sarjan kirjat ovat loppuunmyytyjä. Niitä voit lainata kirjastosta. Tutustu Aurora-kirjojen maailmaan lukemalla Aurora-blogia.
http://aurorakirjat.blgspot.com


Jäsenyys kirjailijajärjestöissä: Suomen Kirjailijaliitto, Suomen Nuorisokirjailijat ja Helsingin kirjailijat




Kirjoituslipasto ennen:


"Toinen varsin mielenkiintoinen ja monipolvinen luettava on Anna Amnellin kirjoituslipasto. Sen kanssa vierähtää tovi jos toinenkin. Elämänmakuista itsensä toteuttamista. Lisäksi Annalla on rinnakkaisia sivustoja, joita hän yhdistelee luontevasti ja kiinnostavasti. "
Villikanin lokikirja 29.10.2005

Törmäsin ihanaan, Anna Amnellin kirjoituslipastoon ja jäin ihan lipaston aarteiden lumoihin! Hallatar (Una Reiman) 19.1.2006



Kuvat: Anna Amnell

Näin se alkoi: 

Eräänä päivänä hakkasin Torontossa keittiön pöydän ääressä punaista kirjoituskonettani ja näin mielessäni kolmiulotteisena, kuin monivärisenä hologrammina vaalean tytön, joka pyyhki pölyjä viktoriaanisessa kartanossa. Annoin tytölle nimen Aurora ja aloin kirjoittaa. Muutimme takaisin Suomeen yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen ja jatkoin kirjaani uudesta suomalaisesta Aurorasta, sortovuosien tytöstä, joka joutuu muuttamaan vuonna 1903 Kanadaan etsimään Suomesta karkotettua isäänsä. Syntyi Aurora vaahteralaakson tyttö (1991, 2. Painos)

Kyynärän mittainen tyttö

Kyynärän mittainen tyttö oli Lasten LukuVarkaus 2005 –finalisti.

Vuonna 1559 13-vuotias Lucia Olavintytär asuu kodissaan Hämeen linnan lähellä. Eräänä päivänä, kun Lucia on ratsastamassa, hänet ryöstetään ja viedään huimaan seikkailuun. Se ulottuu Itämerelle, Gotlantiin, Pohjois-Englannin Suomaalle ja Lontooseen. Nuori kuningatar Elisabet ja Suomen herttua Juhana ovat ratkaisevissa sivuosissa.

Lucialla on meripihkan väriset pitkät hiukset, hän osaa laulaa ja soittaa luuttua. Luostarista lähtenyt oppinut isä on opettanut häntä samalla tavalla kuin poikiaankin. Hänen kaltaisensa lyhytkasvuinen ihminen oli 1500-luvulla painonsa arvoinen kultaa. Heitä etsittiin, ostettiin ja myytiin kuninkaallisiin hoveihin.

Tämän Lucia Olavintytär-blogin kirjoitukset Kyynärän mittaisesta tytöstä.

Pako Tallinnaan

Lucia Olavintyttären toinen seikkailu vie hänet 1500-luvun Helsinkiin
ja Tallinnaan.

Kyynärän mittainen Lucia Olavintytär kutsutaan Helsinkiin opettamaan luutunsoittoa 13-vuotiaalle Margaretalle. Lucialla on myös toinen, salaisempi syy matkaan.

Tyttöjen elämä muuttuu painajaiseksi, kun Margaretan isä Martti Lyypekkiläinen kuolee Helsingissä raivoavaan kulkutautiin ja kaunis Margareta aiotaan naittaa rikkaalle ulkomaalaiselle kauppiaalle. Margareta täytyy pelastaa.

Lucia pakenee Margaretan ja tämän serkun teini Vilppu Talven kanssa talvisen meren yli Tallinnaan sukulaisten luo. Tarinassa ovat mukana myös hollantilainen Hans van Sanden sekä Suomen herttua Juhana ja hänen vaimonsa Katariina Jagellonica, jotka ovat juuri saapumassa Suomeen. On vuosi 1562.

Anna Amnell: Pako Tallinnaan. Lasten keskus 2006. Kannen kuva ja kuvitus Matti Amnell.
Pako Tallinnaan on itsenäinen jatko-osa kirjaan Kyynärän mittainen tyttö (2004), joka oli Lasten LukuVarkaus 2005 –finalisti.



Lue lisää Lucia Olavintytär -blogista
http://amnellinlucia.blogspot.com

1500-luvun asun ompeleminen nukelle

Tämä nuken asu tuo esille tyypillisen Elisabetin ajan tytön ja naisen asun.

Nukke on Lucian pituinen (80cm eli Baijerin kyynärä). Nukella oli alkujaan 1800-luvun tyylinen asu, joka toimi osittain mallina koon suhteen. Kuvassa on myös 1:12 nukkekoti ja nuket, joille ompelin myös 1500-luvun asut. Tämä nukkekoti ja nuket ovat olleet mukanani kirjamessuilla.

Ompelin nukelle yksinkertaistetun version 1500-luvun asusta, jollaista olisi käyttänyt aatelisperheen tai varakkaan kauppiaan tytär. Puvun alla on vain yksinkertainen vyötärölle rypytetty alushame, mutta 1500-luvulla käytettiin runsaasti rypytettyjä alushameita. Aluspusero on ommeltu reikäkoristeisesta luonnonvalkoisesta kankaasta, joka muistuttaa sen ajan kangasta. Aluspuserossa on pöyheät hihat ja kapeaa pitsiä hihansuussa ja leveämpää kaula-aukossa.

Tein nukelle nykyaikaista liivihametta muistuttavan hihattoman mekon, joka kiinnitettiin edestä hakasilla tai nauhoilla. Yläosa on hyvin tiukka muistuttamaan siitä, että siihen aikaan pikkutytöilläkin oli korsetti, joka oli vahvistettu luilla tai jopa tehty puusta. Rinnan täytyi olla lattea. Hameen reunassa on koristeena leveä nauha. Se suojeli maata viistävää hametta kulumiselta.

Hameeseen kiinnitettiin irtohihat, jotka olivat yhtenäiset tai kahdesta kappaleesta kuten tällä nukella. Nämä hiukan topatut hihanpuolikkaat kiinnitettiin nauhoilla kiinni toisiinsa ja hameeseen. Irtohihat saattoivat olla joko samaa kangasta kuin hame tai eri väriä. Irtohihoja vaihtamalla saatiin vaihtelua vaatevarastoon. Aluspuserosta vedettiin esille hihakangasta koristeeksi. Saatettiin laittaa myös hihan alle jotain kangasta vain sitä varten, että se näkysi hihan raoista. Tavallisiin hihoihin laitettiin viiltoja, joista kangas vedettiin esille. Näin tein omassa asussani.

Hattu on tehty nykyaikaisesta morsiushatusta päällystämällä se sametilla ja liittämällä koristeeksi höyhen. Siihen aikaan käytettiin paljon koruja. Tavallinen helminauha ja meripihkahelmet sekä hopeiset tai kultaiset ketjut olivat tavallisia samoin kirkasvärisillä jalokivillä koristetut sormukset ja muut korut. Ei ollut paljoa ostamista, joten rahat tuhlattiin vatteisiiin. Näin sekä miehet että naiset.

Erityinen piirre 1550-luvun ajan asussa oli edessä näkyvä kangassuikale, joka näkyi edestä avoimen hameen alta. Sitä ei sidottu mitenkään sivuilta. Lisäksi oli useita alushameita ja pitkähihainen mekkokin hameen alla. Kenkinä käytettiin yleensä tohveleita, jotka olivat monella tavoin koristeltuja.

Asuun kuuluivat aikuisella käsineet, joita ei laitetttu käsiin vaan pidettiin koristeena samoin kuin nenäliinaa. Katolisilla oli koristeellinen rukousnauha, jossa oli usein krusifiksi.

Asun materiaalit:

Nuken renessanssiasun ainekset: kirpputorilta ostettu tummanpunainen sohvatyynyn päällys (=mekko), morsiushattu kirpputorilta, puserokangas brodyyripuuvillaa kaupasta. Hiha- ja kauluspitsit kaupasta, löysin luonnonvalkoista. Irtohihakangas oli kallista, mutta sitä tarvittiin vain palanen. Esiliinaa muistuttava kangaspalanen jäi tähteeksi omasta asustani. Kalleinta olivat reunanauha (sisustuskankaita) ja pitsit.