Monet tuovat ulkomailta Suomeen palatessaan auton, me toimme kissan.
Meillä on ollut yksi ainoa auto, "kullanvärinen" farmariauto Dodge Aspen, johon koko perhe mahtui. Se kesti Kanadassa asuessamme yhdeksän vuotta. Sillä ajaettin valtavan paljon, noin 20000 km vuodessa, yhdeksässä vuodessa yhteensä noin 200 000 km, muun muassa kaikki pitkät kesälomamatkamme Yhdysvaltoihin.
Viimeisenä kesänä muutama viikko ennen Suomeen paluuta mieheni pysähtyi töistä tullessaan kotimme lähellä suojatien laitaan, kun pieni poika lähti ylittämään suojatietä. Takaa tuleva auto ajoi kovaa vauhtia perään, niin että auton runko vääntyi ja katto meni kiharalle.
Auto hinattiin hajottamoon. Vakuutusyhtiö maksoi meille 1000 dollaria, mikä oli hyvä hinta 9 vuotta vanhasta autosta. Perään ajaneen punaisen urheiluauton ajaja oli riidellyt vaimonsa kanssa ja ajoi siksi kuin hurjapää. Pari autoa kauempana ajoi poliisi, joka näki koko tapahtumaan ja suoritti heti kuulustelun. Saimme lainaan ystäväperheen kakkosauton loppuajaksi.
Minä tosin läksin jo aikaisemmin poikiemme kanssa Suomeen, ja mieheni tuli vähän myöhemmin kissan kanssa perässä. Tytär oli jo kiertelemässä Eurooppaa interrailillä tapaamassa ystäviä, joita hän oli saanut opiskeltuaan edellisen vuoden stipendillä Sorbonnessa. Paluumuutto oli suurin kissalle, sillä se suostui syömään tämän jälkeen vain kuivamuonaa, mutta eli melkein 20 vuotiaaksi.
Automme eräällä telttailu/kaupunki -matkoistamme, Pennsylvaniassa
