tiistai 12. tammikuuta 2021

Vakoilijoita pikkukaupungissa - Kirja-arvostelu



--Olikin ilo huomata, että hän on julkaissut uuden kirjan. Uusi, aikuisille suunnattu salapoliisikirja Vakoilijoita pikkukaupungissa sijoittuu 1950-luvun Suomeen. Amnell kertoili haastattelussa tarinoita omista muistoistaan 50-luvusta sekä siitä, kuinka menneisyyteen sijoittuva tarina kertoo aina myös jotain nykypäivästä. Hänen romaaninsa päähenkilö on esimerkiksi pakolaisvanhempien lapsi."

Turun kirjamessut 2018 blogissa Todella vaiheessa 

perjantai 11. joulukuuta 2020

Jouluruusu toivottaa rauhallista joulua

 


Eipä ole tilanne paljon parantunut vuodessa. Kirjoitin vuosi sitten Facebookissa: 

Tilanne on ikävä. Kun kansa on äänestänyt, kansalais
ten täytyisi saada tehdä rauhassa omia töitään ja hallitus ja virkamiehet tekisivät omansa. Nyt on sama tilanne kuin bussissa, jossa on kokematon kuljettaja ja matkustaja on hermona, pysyykö kuljettaja tiellä.

Tai ravintolassa, johon on palkattu uusi keitttiöhenkilökunta. Mitä ne siellä keittiössä oikein tekevät? Kuuluu rikkoutuvien astioitten kilinää, nenään tulee outo tuoksu, savua ja palaneen käryä. Uskaltaako maistaa niiden laittamia ruokia. Saako yleensäkään mitä on tilannut.

Jouluruusu toivottaa kuitenkin kaikille rauhallista joulua puolueesta huolimatta. Hyvää joulutonta juhlakautta niille, joilla on muut juhlat tulossa.



lauantai 28. marraskuuta 2020

Ensimmäinen koulupäivä


Liisa on ollut mummolassa sotalapsena. hän palaa kaupunkiin, kun koulu alkaa. 
lainaan Liisalle ensimmäisen koulupäiväni muistot. Anna Amnell.:Tulva (2020)



Lisää kuvateksti

 

sunnuntai 22. marraskuuta 2020

Korven orkideat

 


Olen ollut lapsuudesta lähtien ihastunut orkideoihin. Kerron uusimmassa kirjassani Tulva. Sotalapsuus syrjäkylässä (2020) luvussa Korven orkideat siitä, kuinka menin mummoni kanssa hakemaan vettä lähteeltä. Talo oli korvessa kaukana sodan melskeitä. Juuri sellaisilla paikoilla kasvavat maariankämmekät, korven orkideat.

 

Kun olin polvillani lähteen reunalla  näin veden läpi reunoilla hentoja vihreitä kasveja a pohjalla punaisenruskeaa ruostetta. Lähteen vieressä kasvoi punakukkaisia maariankämmeköitä, Ne sekoittuivat mielessäni mummon, Marian kämmeniin, joihin ukki oli ihastunut.

 

"Nuo kädet jos saisin ja sinut kokonaan, hän oli sanonut kosiessaan kauan sitten, kun mummo oli ollut nuori kaunis tyttö, jonka hiukset ulottuivat vyötäisiin saakka. Maarian kämmekkä onkin saanut nimensä siitä, kun sen juurakot muistuttivat keskiajan ihmisten mielestä rukouksessa yhteen liitettyjä käsiä. Maaria tarkoitti Neitsyt Mariaa. 

 

Kuva ja lisätietoja


 

keskiviikko 11. marraskuuta 2020

Anna Amnell: Tulva


Anna Amnell: Tulva. Sotalapsuus syrjäkylässä 2020

Sisälleni on leimautunut tuvan ikkuna. Siinä on kuusi ruutua. Ikkunasta näkee niittyjen yli alas metsänrajaan, jonka takana on toinen maailma. Ikkunan edessä vaihtuvat lapsuuteni vuodenajat, ja niistä tulee kuin yksi ainoa vuosi, jossa on yksi ainoa talvi, kevät, kesä ja syksy. Ne sekoittuivat niihin vuodenaikoihin, joita sukuni on kokenut, niin että me kaikki elämme samassa ajassa, jossa meidän kaikkien kokemukset ovat limittäin ja päällekkäin.

Kun muistelen noita aikoja ja niitä tarinoita, joita silloin kuulin, ne ovat kuin ihmeen kautta säilyneitä reunoiltaan pyöreiksi kuluneita ja haalistuneita valokuvia, jotkut oudosti valottuneita.

Fiktiota ja faktaa yhdistävä romaani suurperheestä sodan aikana. Pieni lapsi viedään sotaa pakoon isovanhempien luo. Hänestä tulee kuin sisar kymmenen vuotta vanhemmalle enolleen, jonka veljet ovat rintamalla.

Eino ja Liisa esiintyvät myös Anna Amnellin romaanissa Vakoilijoita pikkukaupungissa (2018).

E-kirja tulee myöhemmin

Tulva

https://www.bod.fi/kirjakauppa/tulva-anna-amnell-9789528014485