lauantai 13. heinäkuuta 2024

keskiviikko 5. kesäkuuta 2024

Anna Amnell: Lucia Olavintytär -kirjat


Lucia ja Luka. Kirja-arvostelu 
Grönholm, Jouko: Lucia Olavintytär elää Juhana-herttuan ajan Turussa. Turun Sanomat/alio 24.3.2016.


Tämä Turun Sanomien pääkirjoitussivun alakerta-artikkelissa eli aliossa ollut arvio kirjastani ilahdutti ja ilahduttaa nyt, kun tästä kirjasta on tullut uusia painos uudelta kustantajalta e-kirjana. 

"Milloin Juhana-herttua ja hänen aikakautensa Turku nousivat kotimaisen kaunokirjallisuuden aihepiireihin?
Kirjallisuuden professori ja Aleksis Kiven keskeisiin tukijoihin kuulunut Fredrik Cygnaeus kirjoitti 1850-luvulla Juhana-herttuasta näytelmän Hertig Johans ungdomsdrömmar, joka nimessään viittaa herttuan nuoruudenunelmiin---

Mutta aivan viime vuosien uutuuksiin kuuluu teos, joka ei ole saanut lainkaan niin laajaa huomiota kuin se ehdottomasti ansaitsisi. Kirja on Anna Amnellin persoonallinen ja kaikin tavoin yllättävä Lucia ja Luka (Books by Demand 2013). Sopii toivoa, että Turku-aiheisesta kirjallisuudesta kiinnostuneet vähitellen löytävät Amnellin seitsemännen romaanin.
Suomen kirjailijaliiton ja Nuorisokirjailijoiden jäsenellä Anna Amnellilla on Suomen ja Kanadan kaksoiskansalaisuus, koska hän asui ja työskenteli aikoinaan kymmenisen vuotta Kanadassa.
Lucia ja Luka päättää trilogian, jonka aikaisemmat osat ovat Kyynärän mittainen tyttö (2004) ja Pako Tallinnaan (2006). Keskushenkilö on renessanssiaikaa elävä lyhytkasvuinen Lucia. Hienon ja mukaansatempaavan sarjan kolmas osa perustuu kirjailijan tarkkoihin tutkimuksiin 1500-luvun elämästä ja turkulaisesta kaupunkikulttuurista.Lucia ja Luka -teoksessa eletään vuotta 1562. Kyynärän mittainen Lucia Olavintytär ja hänen veljensä Hannu muuttavat Turkuun. Heidän isänsä haluaa, että Lucia pääsee Juhana-herttuan hoviin luutunsoittajaksi ja Hannu hovipojaksi.
--
Mikael Agricolan saksalaisen opiskelukaupungin Wittenbergin kautta Amnellin romaanilla on vielä yksi kytkös turkulaisille tuttuun hengenhistoriaan. Lucia ja Hannu joutuvat pakenemaan juuri Wittenbergiin, missä asuu heidän veljensä Erasmus.
On mielenkiintoista, että Amnell on eräissä kirjoituksissaan esittänyt syvän kiitollisuutensa Liisa Seppäsen arkeologiselle väitöskirjalle Rakentaminen ja kaupunkikuvan muutokset keskiajan Turussa. --
Sekä Amnellin romaanin kaupunkimaailma että Seppäsen väitöstutkimuksen aineisto osoittavat, että mielikuvat vaatimattomien savupirttien reunustamista kuraisista kaduista saavat rinnalleen aivan toisenlaisen kuvan kaupungista. Turussa kuljettiin päällystetyillä kaduilla, joita kehystivät myös useampikerroksiset tiili- ja puutalot.
Arvostetussa lastenkulttuurijulkaisussa, Tyyris Tyllerö -lehdessä (numerossa 4/2013) Anna Amnell on kertonut matkastaan renessanssin kehdosta Firenzestä Aurajoen rannoille Turkuun. Tuo matka kesti 20 vuotta ja sisälsi kaiken aikaa huolellista paneutumista historiallisiin lähteisiin."
Kirjoittaja on turkulainen toimittaja ja kriitikko. Hän on julkaissut muun muassa teoksen Kirjojen Turku. jossa Lucia ja Luka on  myös sillä.
Jouko Grönholm : Turun Sanomat/alio 24.3.2016.

Lue myös Anna Amnell : Firenzestä Turkuun- https://amnellanna.blogspot.com/2014/01/anna-amnell-firenzesta-turkuun.html 
Myös https://annaamnell.weebly.com/firenzestauml-turkuun.html

Mitä tapahtui Tonille?

 Yhdestoista romaanini Mitä tapahtui Tonille? 2024 Bod. fi



AIKUISET JA YA (lukio ja muut nuoret lukijat)
Liina Laine pysähtyi Stockmannin tavaratalon hattuosaston viereen odottamaan hissiä. Ylärivissä peilin vieressä oli ruiskukanvärinen leveälierinen olkihattu. Hän kokeili hattua ja näki peilissä hymyilevän naisen, sellaisen, jolle tapahtuu erilaisia asioita kuin tavallisille naisille, varsinkin sellaisille kuin hän, joka suree vuosikaudet onnellisen lapsuuden loppua ja lyhyen avioliiton päättymistä tragediaan Välimerellä.

Puutarhakutsuilla Kulosaaren huvilassa Liina tapaa amerikkalaisen geenitutkijan, joka on tullut Helsinkiin konferenssiin. Kohtaaminen selvittää Liinan elämän suuren ongelman, lapsuuden parhaan ystävän katoamisen. Miehellä on myös oma salaisuus.

maanantai 8. huhtikuuta 2024

Aurora-blogi: Aurora, vaahteralaakson tyttö. Kummit ja kaimat




Aurora-blogi: Aurora, vaahteralaakson tyttö. Kummit ja kaimat: Aurora, vaahteralaakson tyttö. 1991 (2. painos 1992) Kirjapaja Kanen teki poikani Matti Amnell opiskelijana
 1900-luvun alussa Aurora, vaahteralaakson tyttö. 1991 (2. painos 1992)
Kansi: Matti Amnell

1900-luvun alussa Aurora oli tavallinen tytönnimi Suomessa. Sen huomaa, kun lukee sen ajan kihlaus- ja avioliittoilmoituksia. Vuonna 1904 Lohjan lähellä Nummella syntynyt anoppini sai myös nimen Aurora. Minä en koskaan ymmärtänyt, miksi hän ei käyttänyt sitä etunimenään. Taisi hän kerran sanoa, että se olisi ollut Savossa vähän liian fiini. Mutta oli itsestään selvää, että siitä aikakaudesta kertovan kirjasarjani päähenkilön nimeksi oli tuleva Aurora.

Prinsessa Ruususenkin nimi on Aurora. Hänellä oli iso joukko kummeja. Niin oli 1900-luvun alun tytöilläkin, jopa 12, jotta lapsi ei jäisi heitteille vanhempien kuoltua. Niin on myös minun Aurorallani, ja äidin kuoltua kummit pitävät huolta puoliorvosta tytöstä, jonka isä on karkotettu Suomesta. Kun Aurora palaa kotimaahan, yksi kummitäti antaa rahaa, toiset flanellialushameita, neulomiaan sukkia, lapasia ja villahousuja, joita Ateneumiin opiskelemaan tullut Aurora ei osaa oikein arvostaa.

Myyttien Aurora

Kanadalaiselle Thomasille suomalainen Aurora on kuin myyttinen hahmo, aamunkoiton jumalatar (Eos, Aurora), joka ajaa kultaisilla siivekkäiden hevosten vetämillä vaunuilla tai ratsastaa Pegasoksella. Aurora on kuvattu myös enkelinä, kuten tämän collegen sinetissä.

Tärkeintä on Thomasille ajatus, että pohjoismaisessa mytologiassa revontulet ovat valkyyrien kilvistä sinkoavia säteitä, jotka valitsevat parhaat nuorukaiset taistelemaan oikeuden ja hyvyyden puolesta. Se sopii taiteilijan urasta haaveilevalle pojalle. Ja näin Aurora ei olekaan prinsessa, joka nukkuu satavuotista untaan ja odottaa prinssiä, vaan tyttö joka vahvistaa poikaystävänsä itsetuntoa, niin että tämä uskaltaa toteuttaa itseään, paeta suuren viktoriaanisen talon uumenista. Sadut voidaan kirjoittaa uudestaan, tajuaa Thomas. (175-181)

Mitä enemmän luin Aurorasta, sitä paremmin tajusin, miten hyvin tuo nimi sopii 1900-luvun alkuun. Sehän oli uuden aikakauden alku. Siitä odotettiin paljon. Varsinkin suomalaiset haaveilivat, jopa siitä, että Suomi voisi olla itsenäinen. Siinä mielessä vuosi 1905 oli tärkeä. Siitä ei ole kuitenkaan tänä vuonna paljoa puhuttu ainakaan lehdistössä. Ehkä puhuttiin esitelmissä, joita en päässyt kuuntelemaan.

Keisarin ja kapinallisten Aurora

Monille Aurora merkitsee sosialismia, sillä venäläiset sotilaat aloittivat kapinan Aurora-laivalla. Mutta mikä olikaan Aurora-laiva (1897) aikaisemmin? Se oli tsaarittaren nimikkolaiva. Se oli mukana Tsushiman meritaistelussa, ja suomalainen kapteeni Monille Aurora merkitsee sosialismia, sillä venäläiset sotilaat aloittivat kapinan Aurora-laivalla. Mutta mikä olikaan Aurora-laiva (1897) ennen sitä? Se oli tsaarittaren nimikkolaiva. Se oli mukana Tsushiman meritaistelussa, ja suomalainen kapteeni vara-amiraali Oskar Wilhelm Enqvist toi sen surkeasti päättyneestä Japanin sodasta kotiin Pietariin, kotiin Pietariin, jossa siitä tuli kadettien koululaiva. 1906-1912 se teki laivastovierailuja moniin maihin.

Monet suomalaiset tuntevat Aurora-nimen lähinnä Aurora Karamzinista, suomalaisesta kaunottaresta, tsaarittaren hovineidistä, joka naitettiin upporikkaalle venäläiselle miehelle ja joka vanhoina päivinään lahjoitti osan omaisuudestaan Suomeen ja harjoitti hyväntekeväisyyttä.

Köyhä taideopiskelija Aurora Koivu kysyy isältään, miksi hänelle on annettu nimi rikkaan vanhan naisen mukaan. Mutta isä sanoo, että revontulet ovat syynä Aurora-nimeen. Revontulet ovatkin kiehtoneet ihmiskuntaa kaikkina aikoina.

Toivon, että tämä kirjoitus vastaa muutamiin kysymyksiin. Aurora-nimi on suosittu kaikkialla maailmassa.

Tämä Aurora-blogi on toiminut vuodesta 2006 tässä osoitteessa. Sitä ennen oli kaksikin versiota Aurora-blogista, mutta siirsin niistä aineiston tähän, kun Blogger vakiintui.

Alkuperäinen kirjoitus oli Blogisisko-blogissaAurora, vaahteralaakson tyttö. 1991 (2. painos 1992)
Kansi: Matti Amnell jr

1900-luvun alussa Aurora oli tavallinen tytönnimi Suomessa. Sen huomaa, kun lukee sen ajan kihlaus- ja avioliittoilmoituksia. Vuonna 1904 Lohjan lähellä Nummella syntynyt anoppini sai myös nimen Aurora. Minä en koskaan ymmärtänyt, miksi hän ei käyttänyt sitä etunimenään. Taisi hän kerran sanoa, että se olisi ollut Savossa vähän liian fiini. Mutta oli itsestään selvää, että siitä aikakaudesta kertovan kirjasarjani päähenkilön nimeksi oli tuleva Aurora.

Prinsessa Ruususenkin nimi on Aurora. Hänellä oli iso joukko kummeja. Niin oli 1900-luvun alun tytöilläkin, jopa 12, jotta lapsi ei jäisi heitteille vanhempien kuoltua. Niin on myös minun Aurorallani, ja äidin kuoltua kummit pitävät huolta puoliorvosta tytöstä, jonka isä on karkotettu Suomesta. Kun Aurora palaa kotimaahan, yksi kummitäti antaa rahaa, toiset flanellialushameita, neulomiaan sukkia, lapasia ja villahousuja, joita Ateneumiin opiskelemaan tullut Aurora ei osaa oikein arvostaa.

Myyttien Aurora

Kanadalaiselle Thomasille suomalainen Aurora on kuin myyttinen hahmo, aamunkoiton jumalatar (Eos, Aurora), joka ajaa kultaisilla siivekkäiden hevosten vetämillä vaunuilla tai ratsastaa Pegasoksella. Aurora on kuvattu myös enkelinä, kuten tämän collegen sinetissä.

Tärkeintä on Thomasille ajatus, että pohjoismaisessa mytologiassa revontulet ovat valkyyrien kilvistä sinkoavia säteitä, jotka valitsevat parhaat nuorukaiset taistelemaan oikeuden ja hyvyyden puolesta. Se sopii taiteilijan urasta haaveilevalle pojalle. Ja näin Aurora ei olekaan prinsessa, joka nukkuu satavuotista untaan ja odottaa prinssiä, vaan tyttö joka vahvistaa poikaystävänsä itsetuntoa, niin että tämä uskaltaa toteuttaa itseään, paeta suuren viktoriaanisen talon uumenista. Sadut voidaan kirjoittaa uudestaan, tajuaa Thomas. (175-181)

Mitä enemmän luin Aurorasta, sitä paremmin tajusin, miten hyvin tuo nimi sopii 1900-luvun alkuun. Sehän oli uuden aikakauden alku. Siitä odotettiin paljon. Varsinkin suomalaiset haaveilivat, jopa siitä, että Suomi voisi olla itsenäinen. Siinä mielessä vuosi 1905 oli tärkeä. Siitä ei ole kuitenkaan tänä vuonna paljoa puhuttu ainakaan lehdistössä. Ehkä puhuttiin esitelmissä, joita en päässyt kuuntelemaan.

Keisarin ja kapinallisten Aurora

Monille Aurora merkitsee sosialismia, sillä venäläiset sotilaat aloittivat kapinan Aurora-laivalla. Mutta mikä olikaan Aurora-laiva (1897) aikaisemmin? Se oli tsaarittaren nimikkolaiva. Se oli mukana Tsushiman meritaistelussa, ja suomalainen kapteeni Monille Aurora merkitsee sosialismia, sillä venäläiset sotilaat aloittivat kapinan Aurora-laivalla. Mutta mikä olikaan Aurora-laiva (1897) ennen sitä? Se oli tsaarittaren nimikkolaiva. Se oli mukana Tsushiman meritaistelussa, ja suomalainen kapteeni vara-amiraali Oskar Wilhelm Enqvist toi sen surkeasti päättyneestä Japanin sodasta kotiin Pietariin, kotiin Pietariin, jossa siitä tuli kadettien koululaiva. 1906-1912 se teki laivastovierailuja moniin maihin.

Monet suomalaiset tuntevat Aurora-nimen lähinnä Aurora Karamzinista, suomalaisesta kaunottaresta, tsaarittaren hovineidistä, joka naitettiin upporikkaalle venäläiselle miehelle ja joka vanhoina päivinään lahjoitti osan omaisuudestaan Suomeen ja harjoitti hyväntekeväisyyttä.

Köyhä taideopiskelija Aurora Koivu kysyy isältään, miksi hänelle on annettu nimi rikkaan vanhan naisen mukaan. Mutta isä sanoo, että revontulet ovat syynä Aurora-nimeen. Revontulet ovatkin kiehtoneet ihmiskuntaa kaikkina aikoina.

Toivon, että tämä kirjoitus vastaa muutamiin kysymyksiin. Aurora-nimi on suosittu kaikkialla maailmassa.

Tämä Aurora-blogi on toiminut vuodesta 2006 tässä osoitteessa. Sitä ennen oli kaksikin versiota Aurora-blogista, mutta siirsin niistä aineiston tähän, kun Blogger vakiintui.

Alkuperäinen kirjoitus oli Blogisisko-blogissa

Aurora-blogi: Anna Amnell: Aurora-kirjat 1991.1999

Aurora-blogi: Anna Amnell: Aurora-kirjat 1991.1999:   Aurora.kirjat  https://amnellanna.wordpress.com/aurora-kirjat-1991-1999/

torstai 4. huhtikuuta 2024

Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa 2018





Dekkari kertoo Iisalmesta 1950-luvun alussaAnna Amnell muistelee kirjansa välityksellä kouluaikojensa pikkukaupunkia. Iisalmen Sanomat 8.5.2018.

"Kaupungissa on laaja kirjo erikoisia henkilöitä, kuten originelli diakonissa, lukion matematiikan lehtori, joka pakenee Helsinkiin serkkunsa, silloisen pääministerin hoteisiin, ja naispoliisi, joka on entinen sirkustaiteilija.
Amnellin dekkari muistuttaa jollakin tasolla Agatha Christien ja Maria Langin kirjoja. Rikosta selvitellään, mutta oleellisempaa on ajankuvan, tapojen ja miljöön hahmottuminen."
Pirjo Nenola, 

arts and culture editor

Iisalmen Sanomat
Pirjo Nenola on tohtorikoulutettava, Jyväskylän yliopisto.
Lue koko arvio: Pirjo Nenola: Dekkari kertoo Iisalmesta 1950-luvun alussa