Viime aikoina keskiaika ja 1500-luku ovat tulleet entistä läheisemmiksi, kun olen saanut tietää silloin eläneistä esivanhemmistani ja etäsukulaisistani. Uskomaton yhteensattuma. Jotkut sanovat tosin, että mitään sattumia ei ole.
Kirjani ovat olleet fiktiivisiä kertomuksia 1500-luvusta ja sortovuosista. Vain sivuhenkilöinä on ollut todellisia historian henkilöitä kuten Vaasat 1500-luvun kirjoissani. En ole heille sukua.
Kuvassa kyynärän mittainen nukke ja minä 1500-luvun tyyliä olevissa vaatteissa, jotka tein itse valmistautuessani vuoden 2004 Turun kirjamessuihin, joissa tämä kuva on otettu.
Lapsuuskuva on otettu mummolassani, jossa olin sotaa ja puutetta paossa useita vuosia. Vasta DNA-tutkimusten jälkeen sain tietää, että pienessä suksimestarin ja pelimannin eläkemökissä asuneella äidinisällä ja äidinäidillä oli kiinnostavat juuret, joista emme olleet tienneet mitään. Ehkä isoisä oli tiennyt jotain, mutta hän oli hiljainen mies.
Esivanhempia ja muita etäsukulaisia olivat kymmenet papit 1500-luvulta ja jopa katoliselta ajalta ja sukujuuret keskiajan rälssissä ja aatelistossa, josta osa oli kotoisin ulkomailta. Sodat, kapinat, isoviha ja muut vainon ajat ja nälkävuodet olivat muuttaneet tämänkin suvun elämän. Mutta jotain entisestä oli jäljellä. Vaistosin sen jo lapsena, ja vuosina 2018 ja 2019 tehdyt DNA-tutkimukset ja tutustuminen GENIin olivat selitys pohdinnoille.