https://amnellanna.blogspot.com/2014/01/anna-amnell-firenzesta-turkuun.html
Olin vuonna 1991 kahden viikon matkalla Italiassa. Tein junamatkoja Ravennaan, Firenzeen, Venetsiaan ja kerran puolivahingossa Lorettoon, kun myöhästyin toisesta junasta. Roomassa olin pitemmän aikaa. Niin kuin miljoonat ihmiset ennen minua jouduin Italian lumoihin. Ennen kaikkea kauneus valloitti, nimenomaan Firenzen täydellisyys ja Italian taidemuseoiden ylenpalttinen yli-voimaisuus verrattuna kaikkeen, mitä olin ennen nähnyt.
Kun seisoin Firenzessä 1500-luvulla rakennetun Uffizin palatsin taidegallerian ikkunan ääressä ja näin Arno-joen, Ponte Vecchion sillan ja ympäristönsä kanssa täydellisessä sopusoinnussa olevan kaupungin, mietin, keitä olivat ihmiset, jotka loivat tällaisen täydellisen kauneuden. Olin kohdannut italialaisen renessanssin.
Italialainen taideasiantuntija Marco Chiarini kirjoittaa Firenzestä: ”Kaupunki on täydellinen kokonaisuus, johon mitään ei voi lisätä eikä mitään ottaa pois muuttamatta harmoniaa, jonka ihminen on antanut sille kahdeksan sadan vuoden aikana. Tuskin missään muussa kaupungissa liittyvät ihmisen pyrkimys ja luonnon luoma design niin hyvin yhteen.”