Minusta tuntuu siltä, että en ole nähnyt koskaan noin paljon lunta puistolehmuksen hennoilla oksilla.
Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukaupungissa kirja-arvostelut
- Vakoilijoita pikkukaupungissa lyhyt info Weebly
- Se on totta, kun se on ollut sanomalehdessä. Kirja-arvostelu Iisalmen Sanomat
- Firenzestä Turkuun. Lucia Olavintytär -kirjani
- Kyynärän mittainen tyttö 2004
- Anna Amnell: Pako Tallinnaan. 2006
- Anna Amnell: Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tytö ja poika. 2013
- Miten Aurora-kirjat ovat syntyneet?
- Vaahteralaakson Aurora (yhteisnide)
- Lyhyesti. Anna Amnellin kirjoista sanottua
- Anna Amnell's historical novels
- Omaelämäkerrallista ja Anna Amnellin haastattelut 1956-
- AFS -vaihto-oppilasvuosi
- Blogieni päivitys ja info
- Lastenkulttuurisivuni
- Kirjasampo/Anna Amnell
- About Anna Amnell
- Nuorisokirjailijat/Anna Amnell
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Anna Amnell
- 1500-luvun asun ompeleminen
- Anna Amnell: Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyt...
tiistai 22. helmikuuta 2022
Lunta puiden oksilla
Minusta tuntuu siltä, että en ole nähnyt koskaan noin paljon lunta puistolehmuksen hennoilla oksilla.
perjantai 11. helmikuuta 2022
Käsin, kirjoituskoneella vai sanellen?
Kuvat: Anna Amnell
Kirjoitin ensimmäiset kaksi lehtijuttuani 1970-luvulla käsin, vein valmiin tekstin konekirjoittajalle ja sitten Suomen Kuvalehteen. Mieleen tulee romanttinen aika, jolloin kirjailija kirjoitti käsin ja vei silkkinauhalla sidotun paperinipun konekirjoittajalle.
Ostimme lapsillemme kotitietokoneen 1980-luvun alussa eli heti kun niitä tuli Kanadassa kauppoihin. Sikäläisen koulun konekirjoituksen opettaja kertoi minulle, että tietokoneiden tulo teki hänestä suositun, varsinkin pojat ryntäsivät hänen kursseilleen. Kirjoitin Torontossa lehtijuttuni pienellä punaisella kirjoituskoneella, jonka ostin eläinsuojeluyhdistyksen kirpputorilta. Harmittaa, että heitin sen roskalaatikkoon Myllypurossa, jossa asuimme ensimmäisen vuoden Suomeen palattuamme.
Vielä nykyäänkin jotkut kirjoittavat käsin Ei ihme, sillä tietokoneet tulevat yhä monimutkaisemmiksi ja aiheuttavat kaikenlaisia ongelmia. Ehkä olisi viisasta hankkia itselleen manuaalinen kirjoituskone, sillä ei tiedä mitä maailmasssa tapahtuu. Tietenkin aina on saatavissa kynä ja paperia.
Olen ajatellut itse siirtyä vähitellen kokonaan saneluun iPhonella. Joillakin oli varaa palkata jo keskiaikana nykyajan sihteeriä vastaava kirjuri, jolle kirjailijat sanelivat muistelmansa tai romaaninsa. Vielä 1900-luvun alkupuolella oli tavallista, että kirjailija kirjoitti käsin ja vei konekirjoittajalle. Kirjoituskoneita oli kuitenkin ollut jo 1800-luvulla ja niitä käyttävät edelleen jotkut kirjailijat. Kuuluisin heistä lienee Danielle Steele, josta kerrotaan seuraavassa artikkelissa
lauantai 5. helmikuuta 2022
Posliinikoirat ainoat lemmikkieläimeni
tiistai 1. helmikuuta 2022
Anna Amnell: Viktorian ajan paluu
Green, Harvey: The Light of the Home. An Intimate View of Women in Victorian America.1983.
Tämä kirjoitussarja perustuu omaan lehtiartikkeliini. Pirkko Pekkarinen (= Pirkko Anna Amnell): Viktorian tyyli palaa jälleen. - Kotiliesi (maaliskuu/1985).
Koti oli tärkein asia Viktorian ajan ihmisille. Luin juuri suomalaisesta lehdestä, että tällaisena levottomana aikana kodin merkitys kasvaa. Näissä kirjoituksissani käsittelenkin nimenomaan viktoriaanista kotia. Olen siirtönyt artikkelin toisesta blogista ja linkit ja kuvat ovat kadonneet.