Laulettu teksti pysyy muistissa

Sitä ei tule usein ajatelleeksi, että virsirunoilijoilla on ollut suuri vaikutus ajatteluun ja kieleen. Virsien ja yleensäkin laulujen sanat pysyvät mielessä hyvin. Vanhat ihmiset muistavat lapsuutensa laulut, muut runot vain, jos ne on opeteltu ulkoa.

Uuden Suomenkielisen Wirsi-Kirjan (1701) toimittaja ja virsikirjatoimikunnan puheenjohtaja oli Sotkamon kirkkohera Ericus Erici Cajanus. Tämä virsikirja oli kirkon virallisena virsikirjana vuodesta 1701 vuoteen 1886. Sitä käytetän vieläkin joillakin seuduilla.

Cajanuksen on oletettu suomentaneen virsikirjaan noin sata virttä, oletettavasti myös virren Jo joutui armas aika. Vanha virsikirja on yhä aktiivisessa käytössä ainakin Länsi-Suomen Rukoilevaisuudessa.
Kuvassani Johanneksen kirkko 2.12. 2007

Ericus Erici Cajanus 7c/8c

Jouluruusu

Jouluruusu kuuluu jouluun.

Suomi maailmalla

"Nyt minä olen tullut tänne maailman laidalle", sanoi uusi quebeciläinen sukulaisemme, miniämme sisar, kun astui olohuoneeseemme lennettyään Suomeen ensimmäisen kerran." Kuinka oikeassa hän olikaan! Kun menin 1950-luvulla AFS-vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin, AFS-perheelleni olivat Suomen tehneet tutuksi Sibelius, Mika Waltarin Sinuhe, talvisodan ihme ja se että Suomi oli maksanut velkansa takaisin Yhdysvalloille. Molemmat AFS-vanhempani olivat akateemisen loppututkinnon suorittaneita, sen ajan republikaaneja. Shakespeare, klassinen musiikkia ja kristinusko olivat heidän maailmaansa.
Vrt Saska Saarikosken kirjoitus HS.15.12,2019

Miksi en viihdy enää Suomessa?

Miksi en viihdy nyky-Suomessa? Mannerheimin päiväkäskyn kolme sanaa koti, uskonto, isänmaa ovat vastaus. Ei vain minun kotini, vaan kenen hyvänsä ihmisen koti, kenen hyvänsä uskonto ja kenen hyvänsä isänmaa.

Marx koki nämä sanat ja käsitteet vihollisiksi, sillä hän tiesi, että vain ne pystyivät vastustamaan hänen utopiaansa. Marxin vaikutus jatkuu edelleen suomalaisissa, vaikka kaikki eivät tiedosta tottelevansa Marxia näiden perusasioitten tuhoamisinnossaan.

Osa vastustaa Marxia, mutta arvoliberalismin nimissä ajaa samaa asiaa. Uskonto on ihmiskunnan kaikkien ihmisten oikeus omaan uskontoonsa eli uskonnonvapaus, vapaus harjoittaa omaa uskontoaan, jollainen on myös ateismi. Seksuaalimoraalin rappeutuminen on tuhoamassa länsimaat kuten se on tuhonnut monia valtakuntia ihmiskunnan historian aikana.

Isänmaa ei tarkoita kiihkonationalismia, vaan kenen hyvänsä ihmisen oikeutta kokea tärkeäksi oma kotiseutu, kylä, maakunta, valtio ja koko ihmiskunnan yhteinen koti - maapallo ja universumi. Voin olla samalla aikaa isänmaallinen ja monikulttuurinen. Tästä on kysymys.

Näitä ihmisen perusoikeuksia puolustivat suomalaiset sotiessaan marksilaisuutta eli Neuvostoliittoa vastaan. Nyt monet Suomessa haluavat tuhota nämä ihmisten perusoikeudet.

Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa

Helsinkiläinen erikoistehtävään lähetettty rikospoliisi rakastuu kieltenopettajan sijaiseen, jota epäillään äitinsä serkun, tyttölyseon varakkaan rehtorin murhasta. Vakoilua, sukusalaisuuksia ja paljon lunta! On kylmän sodan vuosi 1951, ja vainoharhainen Stalin herättää pelkoa. Myös E-kirjana nettikaupoista.
 Kovakantinen
204 sivua. 
Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa
(kirja-arvostelu)
Kirjalle on blogi Paluu 1950-lukuun
Takakansi (kansitiedot)

Anna Amnell: Matka Mark Twainin poikavuosien maailmaan

Anna Amnell: Matka Mark Twainin poikavuosien maailmaan: Mark Twain syntymämökki Floridan kaupungissa Missourin osavaltiossa Kun Mark Twain oli maailmanympärysmatkallaan, hän sanoi Intiassa pu...

Blogisisko ® Anna Amnell: Mistä eläintenoikeuksissa on kysymys?

Blogisisko ® Anna Amnell: Mistä eläintenoikeuksissa on kysymys?: Lontoon seurapiirien eläinlääkärinä toiminut kanadalainen Bruce Fogler on kirjoittanut, että eläintenoikeusfanatismin taustalla on arvo- ja ...

Kiitos lehmät!

Meistä puhutaan, tuumivat lehmät ja tulivat käymään Helsingissä. Suomen kansa rakastaa lehmiä. Niin minäkin, vaikka asun Helsingissä enkä ole keskustapuoluetta enkä omista yhtään neliötä maata missään maassa. Tätini rakasti lehmiä teini-ikäisenä, kampasi niiltä otsatukatkin. Mieheni otti tämän kuvan. Minulla on laktoosi-intoleranssi ja olen allerginen juustolle, joten käytän maitotuotteita vain joissakin erikoismuodoissa kuten rahkana, raejuustona ja erikoismaitona. En pidä maidonkorvikkeista, joihin on lisätty kaikenlaista epäterveelllistä kuten palmuöjyä tai soijaa, jolle olen myös allerginen. Lapsena sain mummolassa vastalypsettyä maitoa. Pidin sitä. Erityisen hyvää on ternimaidosta tehty uunijuusto ja pohjalainen leipäjuusto - liiankin hyvää. 

P.S. Siellä oli kuulemma kyltti äidinmaidostakin. Imetin kaikkia kolmea lastani, vanhinta yli vuoden vanhaksi, nuorempia puoli vuotta - heidän toivomuksestaan.  Kiitos lehmät!

Blogisisko ® Anna Amnell: Kävin Spoon Riverin hautausmaalla

Blogisisko ® Anna Amnell: Kävin Spoon Riverin hautausmaalla: Muutaman tunnin ajomatkan päässä Chicagosta lounaaseen sijaitsee pieni Petersburg.  Se on Spoon River -seutua, jonka amerikkalainen runoi...

Kirjoitin Halloweenista jo 1987

Pirkko Pekkarinen (vuodesta 1998 Anna Amnell): Halloween Kurpitsakekkerit. Koululainen 2/1987. Kuvat. Pirkko Anna Amnell (Pekkarinen)

 Helsingin Sanomat väittää, että Pilailupuoti toi Halloweenin Suomeen 1990-luvulla. Ehkä omalta osaltaan. Mutta olin kirjoittanut siitä Suomeen jo 1987, ja artikkeli ilmestyi Koululainen -lehdessä. Olin mieheni kannssa USAssa hankkimassa aineistoa Kotilieden juttuuni Viktorian ajasta. New Yorkin osavaltiossa oli tien varrella maaseudulla veitikkamainen Halloween-asetelma, josta otin kuvan. Toiset kuvat olin ottanut Torontossa erään museon järjestämissä lasten Halloween-juhlissa.

 

Klikkaa TÄSTÄ kuva suureksi, jotta voit lukea testin-
 Happy Halloween Pilailupuoti ja muut Halloweenin ystävät!

Ilmastonsuojelua vai eläinteoikeuksien ajamista?

Aristotle argued that animals lacked reason (logos), and placed humans at the top of the natural world. Wikipedia

Kiihkeimmät eläintenoikeusaktivistit pitävät oppi-isänään Peter Singeriä. Nämä ääriryhmät julistivat jo 1980-luvulla Pohjois-Amerikassa, että tulevaisuudessa eläinten syömistä tullaan kammoksumaan yhtä paljon kuin orjuutta. Esikuvia ovat olleet Mahatma Gandhi, Martin Luther King ja apartheidia vastustaneet eteläafrikkalaiset. Näiden menetelmiä on seurattu.

Radikaalit herättävät huomiota. He ovat valmiita tekemään rikoksia ja joutumaan vankilaan. 

Artikkelini eläintenoikeuksista  tuli mieleeni, kun luin Helsingin yliopiston ruokalan päätöksestä kieltää liha ja maito opiskelijoiden aterioilta. Myös laspsilta ja vanhuksilta aiotaan kieltää liha ja maito Helsingin kaupunf´gin järjestämiltä aterioilta. 
Asuessani 1980-luvulla Kanadassa sallistuin Torontossa eläinteoikeuskonferenssiin ja haastattelin osanottajia. Kotimaa-lehden päätoimittajana oli siihen aikaan Tapani Ruokanen, joka otti kultttuuriaiheisiä juttuja. (Eläinten oikeudet -liike. – Kotimaa 13.5.1988)

Lontoon seurapiirien eläinlääkärinä toiminut kanadalainen Bruce Fogler on kirjoittanut, että eläintenoikeusfanatismin taustalla on arvo- ja tunnetyhjiö. Lemmikkieläimistä on tullut uskonnon ja perheen korvike varakkaille juurettomille ihmisille, joilla ei ole läheistä suhdetta sukulaisiin ja joille perinteinen uskonto on menettänyt merkityksensä.

”On totta, että lemmikkieläimistä voi tulla joillekin ihmisille tärkeämpiä kuin oma perhe. Se voi olla jonkinlaista eläintenpalvontaa.” Näin sanoi minulle amerikkalainen filosofi ja ympäristönsuojeluntutkija Walter Simpson, joka toimii itse eläintenoikeusliikkeessä. Hän ei käytä edes nahkakenkiä. Mutta hän kuuluu maltillisiin eläintenystäviin. Nämä maltilliset unohtuvat, sillä ääriryhmät saavat enemmän julkisuutta.

On luonnollista, että vallalla on monenlaisia käsityksiä ja mielipiteitä. Kaikki liikkeet vetävät puoleensa myös fanaatikkoja. Tällainen fanatismi ei ole kuitenkaan uutta. Amerikkalainen kasvatustieteilijä ja filosofi Bronson Alcott vei perheensä asumaan utopistiseen Hedelmämaa-nimiseen yhteisöön. Hän oli tappaa heidät siellä nälkään ja viluun. Liha, villa ja puuvilla olivat kiellettyjä ”lampaiden ja orjien kyynelten vuoksi”.

Sekään ei vielä riittänyt Bronsonille. Hän oli vähällä vielä perheensä Hedelmämaasta vielä fanaattisempaan yhteisöön, Shakereitten pariin, jossa miehet ja naiset elivät yhdessä, mutta selibaatissa, ja lapset erotettiin perheistään. Nämä kokemukset järkyttivät perheen tytärtä Louisaa, joka päätti tulla perheen ”isäksi”, kuten hän sanoi, perheen huolehtijaksi. (Lue "Louisa saa oman huoneen", kertomus Louisa May Alcottin lapsuudesta.)

Löydämme fanaattisen eläintenystävän vielä kauempaa. Chaucerin Canterburyn tarinoissa on nunna, joka on tunteeton ihmisten kärsimyksille, mutta ruokkii hellästi herkkupaloilla lemmikkikoiriaan ja kärsii kovasti, kun näkee hiiren loukussa.

Kiihkeimmät eläintenoikeusaktivistit pitävät oppi-isänään Peter Singeriä. Nämä ääriryhmät julistivat jo 1980-luvulla Pohjois-Amerikassa, että tulevaisuudessa eläinten syömistä tullaan kammoksumaan yhtä paljon kuin orjuutta. Esikuvia ovat olleet Mahatma Gandhi, Martin Luther King ja apartheidia vastustaneet eteläafrikkalaiset. Näiden menetelmiä on seurattu.

Radikaalit herättävät huomiota. He ovat valmiita tekemään rikoksia ja joutumaan vankilaan. Unohtuu, että suurin osa eläintenoikeuksia ajavista on maltillisia. Jotkut sanovat suoraan, että eläinten palvonta on uusi vaarallinen uskonto.

Simpsonin mielestä lemmikkieläimet ovat tärkeitä lapsille. Ne muistuttavat heitä koko ajan luonnosta ja eläinkunnasta ja tuovat siten uuden ulottuvuuden perheeseen. Eräs toinen eläinaktivisti sanoi: ”Minulla on kolme kissaa, mutta kohtelen niitä pakolaisina."

Simpson ei kannata myöskään sitä, että eläimistä tehdään ihmisiä ja ihaillaan vain söpöjä eläimiä. Mutta toisaalta englantilaiset ovat suuria eläintenystäviä ja useat heistä sanovat, että juuri kuvakirjojen ja satujen eläimet ovat tehneet heistä eläintenoikeuksien puolustajia.

(Eläinten oikeudet -liike. – Kotimaa 13.5.1988. nimellä Pirkko Pekkarinen)

Aurora-blogi: Naisrunoilija kirjoitti omalla nimellään

Aurora-blogi: Naisrunoilija kirjoitti omalla nimellään: Turku 1818 Public Domain Kirjailijaserkku. "Catharina Charlotta Ross (1750- 1828) oli varhaisimpia omalla nimellään julkaisseita...

Suksimestarin suku: Miksi sukututkimus kiinnostaa nykyajan ihmistä?

Suksimestarin suku: Miksi sukututkimus kiinnostaa nykyajan ihmistä?: Suomen kuninkaan kruunusta 1988 tehty näköiskappale. Kemin Jalokivigalleria. Miksi aateliset tai kuuluisat esivanhemmat kiinnostavat me...

Kurtturuusut

Kirjoittaminen on merkillinen asia. Olen ajatellut, että ehkä olisi viisasta, että en kirjoittaisi enää mitään, kun kaunokirjallisuus on Suomessa nurkkaan työnnetty ja selkäkipu määrää hyvin paljon nykyään elämääni.

Mutta kun aloitan kirjoittamisen, uusia näkökulmia avautuu aiheisiin, joista olen kirjoittanut ja jättänyt ne kesken. Kirjoittamisen lopettaminen tuntuu nyt siltä kuin repisin itseni juuriltani väkivaltaisesti niin kuin kurtturuusun, joka on nykyajan Suomessa kelvottomaksi määrätty, vaikka se on tuottanut silmäniloa, terveellistä hilloa ja teetä sekä ruokaa linnuille, jos ei muille.

Me kurtturuusut, ikääntyneet ja vanhanaikaisina pidetyt kirjailijat emme saa luovuttaa. Kuva: Philipp Franz von Siebold and Joseph Gerhard Zuccarini - Flora Japonica, Sectio Prima (Tafelband). 1784 Wikipedia

Fiktio ja todellisuus

Viime aikoina keskiaika ja 1500-luku ovat tulleet entistä läheisemmiksi, kun olen saanut tietää silloin eläneistä esivanhemmistani ja etäsukulaisistani. Uskomaton yhteensattuma. Jotkut sanovat tosin, että mitään sattumia ei ole.
Kirjani ovat olleet fiktiivisiä kertomuksia 1500-luvusta ja sortovuosista. Vain sivuhenkilöinä on ollut todellisia historian henkilöitä kuten Vaasat 1500-luvun kirjoissani. En ole heille sukua.
Kuvassa kyynärän mittainen nukke ja minä 1500-luvun tyyliä olevissa vaatteissa, jotka tein itse valmistautuessani vuoden 2004 Turun kirjamessuihin, joissa tämä kuva on otettu.

Lapsuuskuva on otettu mummolassani, jossa olin sotaa ja puutetta paossa useita vuosia. Vasta DNA-tutkimusten jälkeen sain tietää, että pienessä suksimestarin ja pelimannin eläkemökissä asuneella äidinisällä ja äidinäidillä oli kiinnostavat juuret, joista emme olleet tienneet mitään. Ehkä isoisä oli tiennyt jotain, mutta hän oli hiljainen mies.
Esivanhempia ja muita etäsukulaisia olivat kymmenet papit 1500-luvulta ja jopa katoliselta ajalta ja sukujuuret keskiajan rälssissä ja aatelistossa, josta osa oli kotoisin ulkomailta. Sodat, kapinat, isoviha ja muut vainon ajat ja nälkävuodet olivat muuttaneet tämänkin suvun elämän. Mutta jotain entisestä oli jäljellä. Vaistosin sen jo lapsena, ja vuosina 2018 ja 2019 tehdyt DNA-tutkimukset ja tutustuminen GENIin olivat selitys pohdinnoille. 

Blogisisko ® Anna Amnell: Juuret haussa

Blogisisko ® Anna Amnell: Juuret haussa: Meille oli täydellinen yllätys, että minulla on rälssi- ja pappissuvut taustalla lähinnä äitini isän puolelta. Mieheni äidinpuolein...

30-4-2019

30-4-2019

salaisuuksia, tragedioita, iloisia asioita

Jos olisin ryhtynyt tutkimaan sukuani, esivanhempiani perinteisellä tavalla, olisi varmaankin kulunut 30 vuotta, jotta olisin saanut selville niin paljon, kuin nyt on selvinnyt. Näinhän on tapahtunut monilla sukututkimuksen veteraaneilla. DNA-testit GENI ja Internet ovat paljastaneet salaisuuksia ja tragedioita, samoin iloisia asioita. Uskaltaudu astumaan menneisyyteen.

Kollaasissa äitini vanha nuoruudenkuva edustamassa esiäitejäni.

Aurora-kirjat kertovat sortovuosista

Nettikaupoista myös E-kirjana

Kesällä 1903 Aurora lähtee Suomesta karkotetun isänsä luo Kanadaan. Kun isää ei löydy, hän menee palvelustytöksi torontolaiseen kartanoon. Läheisessä laaksossa Aurora tapaa Thomasin, ja hänen elämänsä suunta muuttuu.
1905: Aurora tulee Helsinkiin taidekouluun ja asuu serkkunsa Olgan kanssa tätinsä luona Bulevardin puutalossa. Olga kaipaa Terijoelle ja Pietariin, Aurora Pariisiin, jossa Thomas opiskelee. Yllätysvieraita ja jännittäviä vuoden 1905 tapahtumia.
Kolmannessa osassa Aurora ja Thomas palaavat Vaahteralaaksoon ja selvittävät kartanon salaisuudet.
Yhteispainos: Aurora - Vaahteralaakson tyttö (1991, 2. p. 1992): Aurora ja Pietarin serkut (1993): Aurora ja villikyyhkysten aika (1995).

Aurora-blogi: Talvinen pikkukaupunki-idylli Porvoossa

Aurora-blogi: Talvinen pikkukaupunki-idylli Porvoossa: Luistelu oli entisajan talven iloja. Näkymä Porvoosta. Kuvia Porvoosta  Flickr-albumi puutalokaupunki, joka on säilynyt. Sydäm...