Anna Amnell's historical novels for young people

NEW! a new genre. 

Anna Amnell: 

Spies in a small town [in Finnish, Vakoilijoita pikkukaupungissa]   

2018
204 pages

Cover Design: SelfPubBookCovers.com/RLSather

Bod- Books on Demand, Helsinki, Finland

Books on Demand, Nordstedt, Germany 

ISBN 978-952-80-5188-6

 E-book ISBN- 9789528012214 

Themes: spy novel, detective novel, historical novel,
a small town in Finland, 1950's, 1951, cold war,  schools, English teachers, Finland, Soviet Union, Russian emigrants, love, 

Pirjo Nenola: Dekkari kertoo Iisalmesta 1950-luvun alussa. Anna Amnell muistelee kirjansa välityksellä kouluaikojensa pikkukaupunkia. Iisalmen Sanomat 8.6.2018.

"--Kaupungissa on laaja kirjo erikoisia henkilöitä, kuten originelli diakonissa, lukion matematiikan lehtori, joka pakenee Helsinkiin serkkunsa, silloisen pääministerin hoteisiin, ja naispoliisi, joka on entinen sirkustaiteilija.

Amnellin dekkari muistuttaa jollakin tasolla Agatha Christien ja Maria Langin kirjoja. Rikosta selvitellään, mutta oleellisempaa on ajankuvan, tapojen ja miljöön hahmottuminen."

 Pirjo Nenola: Dekkari kertoo Iisalmesta 1950-luvun alussa. Anna Amnell muistelee kirjansa välityksella kouluaikojensa pikkukaupunkia.   - Iisalmen Sanomat 8.6.2018.
 Isompi koko täällä https://www.flickr.com/phot…/amnellanna/42737761961/sizes/h/

Anna Amnell

info på svenska: Kirjasampo.fi/Amnell, Anna

Anna Amnell lives in Helsinki. She lived her childhood and school years in the rural area of Finland. She was an AFS-exchange student to the United States, was in Cyprus in 1974 and lived in Canada during the 19 80s. She has Master's degree from the University of Helsinki and has been a house-wife, and worked as a free lance journalist and teacher. She started writing fiction in her fifties. Anna Amnell is member of The Union of Finnish Writers, Writers in Helsinki and Finnish Writers for Children and Young People. She is married and has three adult children. For several years she has done meticulous research on the 16th century. "An Escape to Tallinn" is her sixth historical novel for young readers.

Anna Amnell's books (written in Finnish). Illustration: Matti Amnell

Anna Amnell
http://annaamnell.weebly.com/
http://www.nuorisokirjailijat.fi/main.php?s=k&k=28

Blinnikka, Vuokko: Pirkko Pekkarinen [Anna Amnell]. – Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 2. Toim. Ismo Loivamaa. Hki 1999: BTJ Kirjastopalvelu, s. 197-199.

Blinnikka, Vuokko: Anna Amnell. – Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 3. Toim. Ismo Loivamaa. Hki 2001: BTJ Kirjastopalvelu, s. 10-13.

Lucia-books (2004, 2006, 2013)

”Anna Amnell tells us about her journey as a writer of children’s books  from Italian renaissance to Turku castle through three books. Her heroine is Lucia, short in stature, who comes to the court  of Duke John and Catherine Jagellon in Turku, in the middle  of the 16th century. The background of the plot is a vast non-fiction part which deals with genetics and disturbances in growth, among other things. Besides Turku, Tallinn is also a scene of Amnell’s books, and the various ways of social behaviour are described, too.”  Vuokko Jokinen – Summary. Tyyris Tyllerö , a  journal of children´s  culture 4/2013,  a special Turku edition, Ismo Loivamaa, editor.

Lucia 3.

Anna Amnell: Lucia and Luka.  [written in Finnish, Lucia ja Luka],  2013 Books on Demand

Lucia and Luka [Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika]
Helsinki, Finland. Historical novel for young readers, 8-12 years old. Written in Finnish. B/W illustration by Matti Amnell.
(Lucia Olavintytär 3.)
2013 120 pages

ISBN 978-952-498-842-1
Cover: Jan van Hemessen: Die Goldwägerin

bpk/Gemäldegalerie, SMB/Jörg P. Anders

Author's picture: Turun Tietokuva

Illustration: Matti Amnell (Jr.)
Order from
Books on Demand (BoD)  
Price: € 19 ⁹⁰ *tax included

Themes: the 16th century, 1562-1563,  Turku, Wittenberg, Prince John of Finland, Catharina Jagellonica, renaissance court in Turku, Finland,  growth hormone deficiency, Erik XIVof Sweden, Ivan the Terrible, Lucia Olavsdaughter, Luka of Dalmatia, frienship, romantic love,


Lucia 2.

Lucia II An Escape to Tallinn. [Pako Tallinnaan]
Lasten Keskus ISBN 951-627-595-8

17-year old Lucia is only 81cm tall. She comes to Helsinki to teach 13-year old Margareta to play lute. She has also a secret task to perform. Margareta is tall and beautiful. When her father dies her stepmother wants to marry her to a strange old man. The girls decide to escape to Tallinn to Margareta's uncle. It is winter, it is cold. Will the sea be frozen? Can they skate or walk over the sea to safety?

Lucia 1.

Lucia I An Ell-Sized Girl [Kyynärän mittainen tyttö]

"An Ell-Sized Girl was shortlisted for Lasten LukuVarkaus -2005, a national children's book prize, which is given each year for the best children's book ( under 12 years old ).

Anna Amnell: Lucia I Fall 2004. Lasten Keskus.
ISBN 951-627-486-2
Helsinki, Finland. Historical novel for young readers, 8-12 years old. Written in Finnish. B/W illustration by Matti Amnell.

Themes: The 16th century, growth hormone deficiency, family, friendship, the Baltic Sea, Gotland, the Fens, Ely, London. Elizabeth I, Prince John of Finland in London.

Thirteen-year-old Lucia Olavintytär [fictitious character] is 2 ft 8 inches tall ( 81 cm). She lives a sheltered life at a rural manor house in the middle of the Finnish forests. Lucia and her brothers are given a good education by their father, a former monk. Lucia is good singer and lute player, she speaks and writes Latin fluently. Her father knows Lucia's worth in the sixteenth century world and tries to protect her. People like her were sold, kidnapped and donated to the kings and queens at the European courts to be used as companions, entertainers and nurses of the royal children.

On an early spring morning in 1559 Lucia goes to her usual ride accompanied by her servant boy. In a moment Lucia's life is changed. She is kidnapped and taken by boat first to Gotland and then to the Fens, the ancient swamplands of England, to be trained and sold to be a dwarf and spy at the court of the young Queen Elizabeth. What will happen to Lucia?



Anna Amnell's Aurora-books



AURORA-books (1991, 1993, 1995, 1999): immigration, children as servants, Canadian nature, art, friendship. A Finnish school girl in Helsinki and Toronto. All Aurora-books are sold out. You can find them in libraries.

A notice in a guidebook for Finnish elementary teachers about Anna Amnell's fiction: "detailed description of history, milieu and manners. - - History brought to life." Härkönen & Karjarinta & Pakarinen (Editors): Non-fiction and fiction for elementary schools. Helsinki 1994.



Anna Amnell:  Vaahteralaakson Aurora 2014  Compiled edition that includes Aurora -books from 1991-1995. [in Finnish) 362 pages, illustrated by Matti Amnell' s illustrations to Aurora and Molly [in Finnish, 1999] and his covers for Aurora-books.

Helsinki: Books on Demand, 2014 (Norderstedt, Saksa: Books on Demand, 2014)

ISBN: 978-952-286-355-3

More information:

I
"Aurora Koivu", a fictitious character. [Aurora, Vaahteralaakson tyttö. Published by the name 'Pirkko Pekkarinen']. 1991, 2nd pr. 1992. Publisher: Kirjapaja.
ISBN 951-625-089-4

Themes: 1903, russification in Finland, immigration to Canada, Canadian nature, Edwardian lifestyle, children as servants, romantic love.

Aurora's journalist father is expelled from the grandduchy of Finland. Aurora follows him to Toronto in 1903 and works as servant girl in an Edwardian household. [Aurora, Vaahteralaakson tyttö. Published by the name 'Pirkko Pekkarinen' ]


II

"Aurora and her cousins from Saint Petersburg." 1993. [Aurora ja Pietarin serkut.]. Publisher: Kirjapaja. ISBN 951-625-158-7

Aurora studies art in Helsinki. Her cousin Olga comes to school to Finland. The girls experience the 1905 general strike in Finland

Themes: romantic love, Helsinki, 1905 general strike, school. The 1905 general strike from the point of view of schoolgirls and a non-Socialist family, history, immigrants to Toronto, Canadian nature, Edwardian life style, children as servants, romantic love.

III
"The time of the passenger pigeons." 1995 [Aurora ja villikyyhkysten aika.] Publisher: Kirjapaja. ISBN 951-625-350-4

Aurora returns for a summer in Toronto with her Canadian fiancé Thomas. Themes: Toronto, Canada's nature, children as servants, ghosts.




Picture of Molly: Matti Amnell

IV
"Aurora and Molly." [Aurora ja Molly.]1999. Publisher: Kirjapaja. ISBN 951-625-580-9

Aurora's story for younger readers, 8-10 years old. Black and white illustration by Anna Amnell's son Matti Amnell. Themes: 1903: friendship, russification in Finland, immigration to Canada, Toronto, Edwardian life-style, children as servants.

The copyright for all Aurora-books: Anna Amnell and Matti Amnell

Kuinka Aurora-kirjat saivat alkunsa?

Spadina. Kuva: Anna Amnell

Aurora-kirjojen taustalla ovat Toronto, eräs kartano, eräs laakso, historiaa ja mielikuvitusta.

Kirjan Vaahteralaakso on keksitty laakso, ja kirjassa kuvattu kartano on yhdistelmä historiaa ja mielikuvitusta. Torontossa on kuitenkin paljon syviä rotkomaisia laaksoja. Siellä on edelleen suuria viktoriaanisia taloja, vaikka suurin osa niistä on purettu.

Kanadalainen kirjailija Ernest Thompson-Seton on kuvannut Don-joen laaksoa, jonka luonto oli vielä 1900-luvun alussa lähes paratiisillisessa tilassa. Kirjailijan sukulaiset omistivat laakson reunalla olevan kartanon, jolle oli annettu intiaanikieltä oleva nimi Spadina.

Olin Kanadassa siirtolaisena 1979-1988. Miltei joka päivä mieheni ja minä olimme kävelyllä eräässä Donin sivujoen laaksossa. Vuonna 1984 kirjoitin Kotilieteen laajan artikkelin viktoriaanisesta tyylistä. Sen pohjana oli tutkimus ja käynnit museoissa eri puolilla Pohjois-Amerikkaa. Samana vuonna tuli Spadinasta museo. Siellä vierailu oli alkuna Aurora-kirjoille.

Näin mielessäni kuin monivärisenä hologrammina vaaleatukkaisen tytön, joka pyyhki pölyhuiskalla tomuja Spadinan salissa olevan kipsisen kuningatar Viktorian rintakuvan päältä. Uinuva kirjailija minussa kysyi, kuka tämä tyttö oli.

Vähän myöhemmin haastattelin Nelson Mandelan vanhinta tytärtä Makia [Maki eli Makaziwe Mandela (synt.1953)] ja Desmond Tutun tytärtä Mphota. Sortovuodet putkahtivat mieleeni. Kerroin, että Suomestakin lähti poliittisia pakolaisia 1900-luvun alussa.





Auroran kuva: Matti Amnell. Aurora on sortovuosien tyttö

Päätin kirjoittaa sortovuosista. Sijoitin lempilaaksoni reunalle tyypillisen viktoriaanisen kartanon. Lainasin siihen Spadinasta puutarhan ja muutaman huoneen. Muutimme Suomeen ja sain valmiiksi kirjan "Aurora, vaahteralaakson tyttö" (1991, 2.p 1992), jonka sankaritar on Bobrikovin karkottaman lehtimiehen tytär. Aurora palaa Suomeen suurlakon vuonna 1905 ("Aurora ja Pietarin serkut", 1993).Toronton yliopistossa ja Pariisissa taidetta opiskellut poikani kuvitti Aurora-kirjat.

Toronto oli 1900-luvun alussa samankokoinen kuin sen ajan Helsinki. Se oli osa brittiläistä imperiumia. Yhteydet Englantiin olivat kiinteät, ja sukulaisten luo matkustettiin Intiaan asti. Torontossa oli Yhdysvalloista paenneita orjia ja kiinalaisia rautateiden rakentajia sekä heidän jälkeläisiään, irlantilaisia orpolapsia, siirtolaisia ja poliittisia pakolaisia. Upeat viktoriaaniset talot olivat kuin nykyajan loistohotelleja.

1900-luvun alun ihmiset ja heidän maailmansa olivat erilaisia kuin nykyaika. Spadinan kartanon omisti 1800-luvun lopulla mies, joka oli luvannut kuolevalle nuorelle vaimolleen, että hänet tullaan hautaamaan vaimon viereen laaksoon, ja arkut kiinnitetään toisiinsa ketjuilla. Näin tapahtui. Kirjailija minussa kysyi: Entä jos lupausta ei olisi pidetty? Mitä huhuja ja uskomuksia olisi syntynyt?

Silloin oli valtava kiinnostus yliluonnollisiin asioihin. Yritettiin vakavissaan valokuvata haamuja. Oli uskomattomat hautajais- ja suremisseremoniat. Ei ole ihme, että kirjasta "Aurora ja villikyyhkysten aika" (1995) tuli "kummitusromaani".


1900-luvun alun
maailma

Sopivaa rekvisiittaa tarjosivat myös harsomaiset leningit, pimeässä kahisevat helmat ja tavarapaljoudet ullakoilla. Sähkövalot olivat harvinaisia ja sammuivat helposti.
Auroran ihastuksen kohde Thomas on tyypillinen 1900-luvun alun sivistynyt nuorukainen mytologian kiinnostuksessaan. Se lisää myös hänen kiinnostustaan Auroraan.

Mikä nimi, mikä yhteys antiikin tarinoihin: auringonnousun jumalatar, kaiken uuden alku. Freudin ajatuksiin ja psykoanalyysiin (alitajunta, unet, lapsuuden traumat, unissakävely) oltiin innostuneita. Aurora ja Thomas vievät varmasti seuraavissa kirjoissa, jos ne joskus kirjoitan, Mollyn psykiatrin vastaanotolle Pariisissa.

Sen ajan yhteiskuntaa leimasi yhä viktoriaaninen jyrkkä luokkajako ja kaksinaismoraali. Herrasnuoret olivat joutilaita, köyhät lapset palvelijoina. Oli salaperäisiä hyljättyjä lapsia, jotka oli jätetty lastenkodin portaille toiset riepuihin, toiset ylelliseen pitsihuiviin käärittyinä.



Molly. Kuva: Matti Amnell

Oli paljon orpoja, joita hyväsydämiset ihmiset ottivat kasvatikseen. Aurora ja Vanessa ottavat orvon Mollyn suojatikseen, ja naimaton opettaja testamenttaa hänelle omaisuutensa. ("Aurora ja Molly",1999). Kaikki nämä asiat kertovat 1900-luvun alun maailmasta, Auroran ja hänen ystäviensä maailmasta.

Alkuperäinen kirjoitus: Pirkko Anna Amnell. Onnimanni 4/2003, s. 40-41.©

Kuvat: Matti Amnell

Aurora ja Molly
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Au1ab176b6-99b3-4b61-b5ed-c792ff95f33a
Aurora ja villikyyhkysten aika
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Aub82b43b2-acc0-4f9c-a611-f2637269f685
Aurora ja Pietarin serkut Kirjasampossa
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Au9b5b7c82-881f-4232-ac66-7b809e94a317
Aurora, vaahteralaakson tyttö Kirjasampossa
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Au914ce5e1-e320-4543-a6e4-eb29b204c376

Aurora ja Molly

Aurora ja Molly Kirjapaja 1999
Kuvittaja Matti Amnell

"Kirjassa käydään läpi matka Helsinkiin, laivamatka Atlantin yli ja saapuminen maahan, joka ulottuu valtamerestä valtamerelle. - - Molly, kirjan toinen nimihenkilö on pieni, orpo piikatyttö, jonka suurin haave on oppia lukemaan. Molly on kömpelö ja arka, mutta Auroran ja Maryn hellässä hoivassa hän rohkaistuu ja oppii lukemaan. - - Aurora ja Molly saattaa innostaa nuorta lukijaa tarttumaan Aurorasta kertovaan trilogiaan ja sukeltamaan tyttökirjojen ihanaan maailmaan." Marketta Härkönen, Virikkeitä 1/99, s. 22. Ibby Finland.

Kirjoitettu nimellä Anna Amnell.
Asiasanat: Aurora, historiallinen romaani, Kanada, lukeminen, orvot, siirtolaisuus, sortovuodet,tyttökirjat

Aurora ja villikyyhkysten aika. Kummitustarina

Kuva/Cover picture: Matti Amnell
Aurora ja villikyyhkysten aika. 1995

Huom!  Tämä kirjani sisältyy nyt yhteispainokseen Vaahteralaakson Aurora
saatavissa nettikaupoista E-kirjana tai paperikirjana (noin 400 sivua)

Voiko tyttökirjassa olla kauhua ja jännitystä?

On sanottu, että historiallinen romaani kuvaa sellaista, joka voi voi tapahtua nimenomaan tiettynä aikakautena. Minun tarkoituksenani on ollut Aurora-kirjoissa kertoa hyviä tarinoita ja tehdä lukijalle tutuksi 1900-luvun alun elämäntyyliä ja Kanadan luontoa.

1900-luvun alulle olivat tyypillisiä monet kummitusromaaniin sopivat asiat: kiinnostus yliluonnollisiin asioihin, yritys valokuvata haamuja, Freud ja psykoanalyysin alku (alitajunta, unet, lapsuuden traumat, unissakävely).

Herrasnuoret olivat joutilaita, köyhät lapset palvelijoina. Oli salaperäisiä hylättyjä lapsia. Oli ihmeelliset ja monimutkaiset hautajais- ja suremisrituaalit.

Sopivaa rekvisiittaa tarjoavat valkoiset maata laahaavat leningit ja tavarapaljoudet ullakoilla. Sähkövalot olivat harvinaisia ja sammuivat helposti. Upeat viktoriaaniset talot olivat suunnattoman suuria, palvelijat ylirasittuneita ja oppimattomia. Suomalaisten palvelustyttöjen lukutaitoa ihmeteltiin.

1900-luvun alku oli aivan kuin toinen maailma Toronto ja Kanada olivat osa brittiläistä imperiumia. Oli yhteyksiä eri puolille aailmaa. Matkusteltiin sukulaisten luo Intiaan, oli siirtolaisia, irlantilaisia orpoja tuotiin palvelijoiksi. Torontossa on edelleenkin syviä rotkomaisia laaksoja , on intiaanit ja lähellä myyttinen Niagara.



Spadinan museo. Etualalla puutarha. Kuva: Anna Amnell Copyright


Käynti Spadinan kartanomuseossa Torontossa vuonna 1987 oli alkuna koko Aurora-sarjalle. Palmuhuoneessa ajattelin: tästä voisi kirjoittaa kummitusromaanin. Sellainen tuli vasta kolmannesta Aurora-kirjasta. Aurora ja villikyyhkysten aika (1995).

1800-luvulla Spadinan silloinen omistaja lupasi 1800-luvulla kuolevalle nuorelle vaimolleen, että hänet haudataan vaimon viereen laaksoon ja arkut kiinnitetään toisiinsa ketjulla. Näin tehtiin. Kirjailija minussa kysyi: Entä jos lupausta ei olisi pidetty? Entä jos miestä ei olisikaan haudattu vaimon viereen? Syntyi kirja "Aurora ja villikyyhkysten aika" (1995), jossa Aurora palaa sulhasensa Thomasin kanssa Kanadaan.



Spadina. Etualalla palmuhuone. Kuva: Anna Amnell Copyright


Thomasin isä on vastustanut nuorten liittoa. Nyt hän on sairaana, hän on saanut sydänkohtauksen kartanon palmuhuoneessa. Huhutaan, että hän pelästyi kummitusta, jonka on nähty liikkuvan kartanossa ja sen lähistöllä. Kuka kummittelee? Etsiikö nuori rouva miestään, jota ei haudattukaan laaksoon? Aurora, Thomas ja Thomasin sisar Vanessa ratkaisevat kummituksen arvoituksen.

Keskeiseksi henkilöksi tulee kuitenkin 13-vuotiasi orpo palvelustyttö Molly. Hänenkin ongelmansa ratkeavat lopussa ainakin osittain. Kirjan jännitys tulee juonesta, kummituksen metsästämisestä ja kummittelun syiden etsimisestä. Kirjassa on yksi iso mysteeri ja paljon pieniä.

Juuri kaikki nuo pienet asiat, äänet, tuoksut, tuntemukset, luovat jännityksen. Lukija kääntää sivua ripeästi. Myöhemmin hän voi palata kirjaan, kun tajuaa, että olihan siinä muutakin kuin kummitusjuttu. Koska nuorimmat lukijani ovat kahdeksanvuotiaita, kirjoissani ei ole seksiä, selvää erotiikkaa, eikä väkivaltaa. Monet lukijoistani ovat aikuisia, siksi kirjoissani on monikerroksisuutta eli tässä tapauksessa viittauksia Freudiin ja kulttuurihistoriaan.

Yllätys on ollut se, että joissakin lukijoissa herätti eniten kauhua kummitusta pakoon juokseva 1900-alkuun tyypillinen kulkuri, viinalle lemuava hahmo, joka on pukeutunut rähjäiseen herrasmiehen asuun. Juuri tällaisiin vaatteisiin pukeutuneesta kulkurista teki Chaplin nostalgisen, hauskan ja jopa romanttisen henkilön elokuvissaan.

Huom!Matti Amnellin piirtämässä kansikuvassa haamu liikkuu samassa torontolaisen kartanomuseon Spadinan palmuhuoneessa, joka nähtiin myös Anna-kirjoista tehdyssä TV-sarjassa.

Tämän kirjoituksen pohjana on Nuorisokirjailijain kevätseminaarissa Hanasaaressa 19.4.1997 pidetty puheenvuoro.

Lue lisää tästä kirjasta Aurora-blogista.




Uusin kirja-arvostelu kesällä 2017 Sheferim -blogissa (Suomi 100 kirjaa):

"Tässä teoksessa ei niinkään yksityiskohtina ole historian tapahtumat, ajankuvaa ovat paremminkin luomassa pienet detaljit korseteista ja esiliinoista, joista jälkimmäinen ei toki tarkoita vaatetta, Kodakin kameraan ja San Franciscon maanjäristyksestä Kitchiin. Kitch-sana sai minut lukiessani mietteliääksi (tunnettiinko termi kyseisenä aikana - kyllä)  samoin kuin Thomasin sanat, että paikka, josssa Aurora asui oli täynnä Viktoriaanista romua.  Myös muutamia kirjallisuusviitteitä on sekä yleissivistävää tietoutta kuten viittaus Florence Nightingaleen uraauurtavana sairaanhoitajana. Erikoisin viite oli viittaus Apollinierin runo sähkölle.

Aurora ja villikyyhkysten aika on hieman erilainen  kuin aiemmat sarjan teokset, vaikka jatkaakin  Auroran ja Thomasin vaiheita ja kaipuu Pariisiin kytee edelleen nuorten mielissä. Erilaisuus tulee kummitustarinasta ja lopun jälkisanoista, jotka tavallaan luovat tarinaan legendamaista ja fantasianomaista otetta."

Lue koko arvostelu

Aurora ja villikyyhkysten aika

Aurora ja Pietarin serkut

Kannen kuva: Matti Amnell

Aurora ja Pietarin serkut. 1993. Kirjapaja
Kannen kuva: Matti Amnell
"Auroran täti miehineen on helsinkiläistä sivistyneistöä. Aurora (17v.) palaa Amerikasta heidän luokseen. Myös Auroran Olga-serkku (14v.) on tätinsä luona tilapäisesti. Olga kaipaa Sveitsiin matkustanutta perhettään ja oikkuilee. Pieni kissa kuitenkin pehmittää jään ja serkuksista tulee erottamattomat. Pikkutarkkaa historian, miljöön ja tapojen kuvausta. Eino Leino ja muut kuuluisuudet vilahtelevat katukuvassa. Elävää historiaa, jossa höysteenä taidetta ja romantiikkaa." YA Tieto ja kaunokirjallisuutta peruskouluille. Marketta Härkönen, Leena Karjarinta, Jaana Pakarinen (toim.) 1994.

Helsinkiläisiä kuuluisuuksia kuten Eino Leino nähdään kaupungilla..

Kirjoitettu nimellä Pirkko Pekkarinen.

Aurora ja Pietarin serkut on rakkaudentunnustus vanhalle Helsingille.

Vastaukset Kamppi-Eira -lehden kysymyksiin. 10.11.1993 Kamppi-Eira n:o 18, sivu 8..

"On suurlakkosyksy 1905 ja serkukset Aurora ja Olga asuvat Helsingin Bulevardilla somassa puutalossa tätinsä hoivissa. Olga kaipaa Terijoelle ja Pietariin ja Aurora haaveilee Pariisista. Kirjan tapahtumapaikkana on vuosisadan alun [1900-luvun alun] Helsinki, kaunis, kansainvälinen ja myrskyisä.

"Aurora ja Pietarin serkut" (1993) on jatkoa kirjaan "Aurora, Vaahteralaakson tyttö", jossa Bobrikovin karkoittaman lehtimiehen 15-vuotias tytär Aurora joutuu palvelustytöksi kanadalaiseen kartanoon. Elävä luonnonkuvaus, historian anti ja romanttinen juoni viehättävät näissä tyttökirjoissa aikuistakin lukijaa."

K-E: Onko Aurora-kirjoissa omaelämäkerrallista ainesta?

On tietysti paikat, Toronto ja Helsinki. Olen asunut Torontossa seitsemän vuotta ja Helsingissä 25 vuotta, enimmäkseen keskustassa. Myös se, että Auroran lailla olen ollut jo koulutyttönä Amerikassa, AFS-vaihto-oppilaana. Olgassa on taas omaelämäkerrallista ainesta se, että kuten Olga luin lapsena valtavasti kirjoja, kesäisin vintissä ja jopa puussa, ja aivan ahmin varsinkin runoja.

Kissamme Topi ja Tiina esiintyvät ensimmäisessä osassa aivan omina ihanina itsenään. Tiina on nyt jo kohta 14-vuotias, kanadalainen Suomessa.

K-E: Kirjojasi on verrattu Anna-kirjoihin.

Minun täytyy tunnustaa, että olen lukenut Anna-kirjoja viimeksi lapsena. Pidin niistä silloin kovasti. Kirjani kertovat vuosisadan alun Kanadasta kuten Anna- ja Runotyttö-kirjatkin. Mutta niitten kirjoittaja kertoi omasta kylästään Prinssi Edwardin saarella ja omasta ajastaan, minä taas olen hypännyt aikaharppauksen 90 vuoden taakse Torontoon matkaeväinäni kasoittain muistelmia ja muuta historiallista aineistoa.

Minusta tämä muoto, perinteinen historiallinen romaani, sopi parhaiten sille mitä halusin sanoa. Kiiinnostavaa on, että viime aikoina on esimerkiksi Englannissa ilmestynyt joitain romaaneja, joissa on samalla tavalla palattu viime vuosisadalla vallinneeseen tapaan kirjoittaa historiallinen romaani. Vuonna 1987 ensimmäistä Aurora-kirjaa aloittaessani en ollut tietenkään tuollaisesta trendistä tietoinen. Tietyt asiat vain syntyvät ajallaan, kirjalliset muoditkin. --

K-E: Miten Aurora sai alkunsa?

Vähitellen. Kuten jo kerroin, asuin Kanadassa yhdeksän vuotta ja olin loppuaikana vapaana toimittajana. Tein Kotilieteen vuonna 1985 jutun Viktorian tyylistä ja ihastuin suuriin viktoriaanisiin taloihin, jotka olivat täynnä kaikenlaista mielenkiintoista tavaraa.

Tapasin monia etelä-afrikkalaisia pakolaisia esimerkiksi Nelson Mandelan vanhimman tyttären Makin [Maki eli Makaziwe Mandela (synt.1953)]. Hän kertoi toivoneensa lapsena, että hänen isänsä olisi ollut tavallinen isä ja perhe olisi saanut elää rauhassa. Silloin oikeastaan ensi kertaa tajusin, että meilläkin Suomessa oli vuosisadan alussa tuollaisia perheitä. Bobrikov karkoitti maasta suomalaisia, ja tietysti lapsetkin joutuivat kärsimään. Aurora-kirjat ovat kuvitelma sortovuosien ajan tytöstä, joka haaveilee taiteilijan urasta.

Näin eräänä päivänä mielessäni vaalean tytön pyyhkimässä pölyjä isossa viktoriaanisesti sisustetussa kanadalaisessa talossa. Miten oli tyttö sinne joutunut? Oliko hän suomalaisen poliittisen pakolaisen tytär? Kun tyttö sai anoppini nimen Aurora, mukaan tuli myös koko Aurora-nimen symboliikka; prinsessa Ruusunen, aamunkoitto, upporikas kaunotar ja hyväntekijä Aurora Karamsin jne.

Vaikeinta oli kuvata sitä, miten vuosisadan alun ihminen ajattelee. Toisaalta olen itsekin eräänlainen vuosisadan alun lapsi. sillä asuin lapsena sota-aikana isovanhempien luona, haistelin lehmisavuja, maistoin kaskinaurista, kuulin ensimmäiset sadut pärevalossa - ukki säästi lamppuöljyä! Isoisäni, 1875 syntynyt viulupelimanni ja suksimestari, eli 94-vuotiaaksi. Hän oli minulle hyvin läheinen.

K-E: Mistä tuli kiinnostus Pietariin ja Terijokeen?

Ihmettelin itsekin, miksi venäläinen kirjallisuus ja Pietari ovat aina tuntuneet minusta niin läheisiltä, vaikka en ole koskaan edes käynyt Venäjällä. Kun puhuin tästä enolleni, hän sanoi, että ukkihan kertoi aina Pietarista, jossa oli ollut nuorena miehenä vuosisadan vaihteessa. En muista ollenkaan, mitä ukki kertoi, muistan vain vanhan Pietarin tunnelman.

Terijoki taas tuli mukaan sattumalta, eräät oppilaani [kansalaisopistossa] kertoivat siitä. Toisaalta asuimme nuorena parina Etelä-Haagassa vanhan venäläisen villan [Huopalahden pappila, Haagan Pappilantie 2] yläkerrassa, juuri sellaisessa puutalossa kuin Terijoen huvilat [tuotu sinne Kaivopuistosta tai Terijoelta]. Se on esikuvana Olgan perheen huvilalle.

Mitä muuta opit itse vanhasta Helsingistä?

Oli yllätys, kuinka kansainvälinen se oli. Helsingissä asui ainakin venäläisiä, saksalaisia, balttialaisia, juutalaisia, italialaisia, tataareja. On kiinnostavaa ajatella, että kaikki nuo kansallisuudet ovat nykyään suomalaisia. Taidamme olla aika kirjava kudos. Osittain eurooppalaisia ollaan, se on vain välillä unohtunut.

Mitä haluat sanoa lukijalle?

Kirjailijalla on mielestäni moraalinen vastuu. Kun kirjoittaa nuorelle, tuo vastuu tuntuu erityisen suurelta. Mutta ennen kaikkea kirjan täytyy kiinnostaa nuorta lukijaa, pitää olla jännitystä, vauhtia ja romantiikkaakin.

Haluan antaa nuorelle lukijalle optimismia, uskoa omiin kykyihinsä ja tulevaisuuteen ja tietenkin lukuelämyksen, joka kiehtoo ja ilahduttaa, luo virkistystä arkeen, joka voi olla lapselle joskus hyvin harmaa ja ankea.