Olen ollut lapsuudesta lähtien ihastunut orkideoihin. Kerron uusimmassa kirjassani Tulva. Sotalapsuus syrjäkylässä (2020) luvussa Korven orkideat siitä, kuinka menin mummoni kanssa hakemaan vettä lähteeltä. Talo oli korvessa kaukana sodan melskeitä. Juuri sellaisilla paikoilla kasvavat maariankämmekät, korven orkideat.
Kun olin polvillani lähteen reunalla näin veden läpi reunoilla hentoja vihreitä kasveja a pohjalla punaisenruskeaa ruostetta. Lähteen vieressä kasvoi punakukkaisia maariankämmeköitä, Ne sekoittuivat mielessäni mummon, Marian kämmeniin, joihin ukki oli ihastunut.
"Nuo kädet jos saisin ja sinut kokonaan, hän oli sanonut kosiessaan kauan sitten, kun mummo oli ollut nuori kaunis tyttö, jonka hiukset ulottuivat vyötäisiin saakka. Maarian kämmekkä onkin saanut nimensä siitä, kun sen juurakot muistuttivat keskiajan ihmisten mielestä rukouksessa yhteen liitettyjä käsiä. Maaria tarkoitti Neitsyt Mariaa.
Kuva ja lisätietoja
