Lucia ja Luka

Seitsemäs historiallinen nuortenkirjani.
Lucia Olavintytär, hänen 13-vuotias veljensä Hannu ja Venetsiasta Turun hoviin musikantiksi saapunut Luka Dalmatialainen joutuvat seikkailuihin Juhana herttuan ja Katariina Jagellonican renessanssihovissa Turussa talvella 1562-1563. Taustalla juonivat Eerik XIV ja Iivana Julma. Miten käy Lucian, Katariinan ja Turun? Lisätietoja sisällöstä:  Lucia ja Luka. Lukunäyte 

Anna Amnell: Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika
(Lucia Olavintytär 3.)
2013 120 sivua

ISBN 978-952-498-842-1
Kannen kuva: Jan van Hemessen: Die Goldwägerin

bpk/Gemäldegalerie, SMB/Jörg P. Anders

Takakannen kuva: Turun Tietokuva

M/V- kuvitus: Matti Amnell
Books on Demand (BoD)  
Hinta: € 19 ⁹⁰ *sis. alv

Information in English

Tällä lomakkeella voi tilata arvostelukappaleita: 

myös kirjabloggaajille, lomakkeeseen tiedotusvälineen kenttään linkki blogiin.

Jos haluat pyytää kirjastoasi ostamaan tämän kirjan, muista mainita myös tuo yllä oleva ISBN-numero
Kirjaa myyvät useimmat nettikaupat ja Akateeminen kirjakauppa (Helsinki, Tapiola ja Turku) Esim.
Suuri Suomalainen kirjakerho

Katso myös: Lucia ja Luka Turun linnan Enemmän kuin 1000 sanaa näyttelyssä.

Mandela-yhteys Aurora-kirjoihini

Kun olin siirtolaisena Kanadassa 1980-luvulla, haastattelin Torontossa asuessani Nelson Mandelan vanhinta tytärtä Makia (Dr Makaziwe Mandela). Hän oli pakolaisena silloisesta rotusortoa harjoittavasta Etelä-Afrikasta ja opiskeli Yhdysvalloissa Fulbright-stipendiaattina. Keskustellessani Makin ja hänen miehensä kanssa kerroin, että Suomestakin lähti sortovuosien aikana pakolaisia Amerikkaan. Asia kiinnosti heitä, ja ajattelin, että se saattaisi kiinnostaa muitakin. Niin syntyivät Aurora-kirjat, jotka kertovat Suomen suuriruhtinakunnasta karkotetun miehen tyttärestä.

Aurora, vaahteralaakson tyttö, 1991 (2. painos 1992)
Aurora ja Pietarin serkut, 1993 (suurlakkovuosi 1905)
Aurora ja villikyyhkysten  aika, 1995
Aurora ja Molly, 1999

Lucia ja Luka Turun linnnan näyttelyssä 2013

Turun linnassa avataan 20.12. näyttely Enemmän kuin tuhat sanaa? Turun linna kirjallisuudessa ja taiteessa. Näyttely päättyy 8.3.2015. Näyttely käsittelee mm. sitä, miten lasta kuvataan linnasta kertovassa kaunokirjallisuudessa.

"Turun linna tuhansine tarinoineen on vuosisatojen ajan innoittanut eri alojen taiteilijoita. Linnan muurien sisäpuolella on kuvattu elokuvia, esitetty teatteria, laulettu ja tanssittu. Rakennus on antanut teemoja oopperoille ja pienempimuotoisille sävellyksille. Kuvataiteilijoille linna on toiminut loputtomana inspiraation lähteenä ja se on esiintynyt jännitys- ja seikkailukertomuksissa, rakkaustarinoissa, lasten kirjoissa ja jopa runoissa. Näyttelyssä pääsee tutustumaan, minkälaisissa oloissa kirjojen sankarit ovat eläneet sekä miten eritavoin linnaa ja sitä ympäröivää maisemaa on voitu esittää."

Kirjani Lucia ja Luka on mukana, ja siitä on esillä myös seuraava ote:

Naisen pitää osata oikeat naistentyöt. Kun joulunpyhät ovat ohi, otetaan värttinät esille ja ruvetaan kehräämään… Tule tänne, Lucia Olavintytär, niin neuvon sinulle kädestä pitäen, miten neulotaan sukkaa Naantalin nunnien tapaan.

Anna Amnell, Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika. BoD 2013

Historiallisia romaaneja lapsille

Tämän aamun Helsingin Sanomat kertoo, että aikuiset kirjojen ystävät ovat historian lumoissa. Entä lapset ja nuoret? Saako heille kirjoittaa historiallisia romaaneja?
Lucia ja Luka  2013 (lue lisää)

Turun kirjamessut 2013 sunnuntaina

I see New York and the Statue of Liberty, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kuva: Marja-Leena Rosola (Markkula)

Kuva on otettu hetkellä, jolloin me vaihto-oppilaat näimme laivan kannelta New Yorkin ja Vapauden patsaan ensi kertaa elämässämme. Olin AFS (American Field Service -vaihto-opppilas koko vuoden 1950-luvun lopulla

http://www.afs.fi/fi/vaihto-oppilaaksi

Turun kirjamessut 2013 Sunnuntai Suomen Nuorisokirjailijat A/18
Vaihto-oppilas: Kirjailijoiden vaihto-oppilaskokemuksia Amerikassa.
12.30 Vaihto-oppilas: Anna Amnell (koko vuosi AFS-vaihto-oppilaana) Haastattelijana Tuija Lehtinen.
Olen kertonut AFS-vaihto-oppilasvuodestani Kotisivublogissani ja Blogisisko-blogissani (useita kirjoituksia)

Keskustelen kirjailija Katja Krekelän kanssa kirjoittamisesta
Fiilaten ja höyläten: Keskusteluja kirjoittamisen kiroista ja iloista:
14.30 Fiilaten ja höyläten: Anna Amnell ja Katja Krekelä. Haastattelijana Jade Lehtinen.
(Uusin kirja Lucia ja Luka 2013 BoD, 120 sivua. ISBN 9789524988421
ilmestyy loka-marraskuussa)

2. kommentti kirjoittamisesta: hologrammit ja sisäinen TV

Kaksinkertainen sateenkaari Helsingin yllä

Kommentti kirjoittamisen visuaalisuudesta ja 2. kommenttini samaan kirjoitukseen

Kuten kerroin jo "Miten kirjoitat" -kirjoituksen kommenteissa, ensimmäinen kirjani sai alkunsa selvästä eideettisestä kuvasta. Tein Kotilieteen lehtijuttua Viktorian ajasta, ja torontolaisessa museossa oli jalustalla kuningatar Viktorian rintakuva. Näin silmänräpäyksessä kuin läpikuultavana hologrammina edessäni ilmassa vaalean tytön pyyhkimässä pölyhuiskalla pölyjä Viktoriasta. Vasta monta vuotta myöhemmin syntyivät kirjat, mutta päähenkilö Aurora syntyi tuolla hetkellä.

Toisen kirjasarjan päähenkilö syntyi "sisäisessä TV:ssä". Näin sattumalta oikean TV:n ohi kulkiessani lyhytkasvuisen naisen ratsastamassa metsässä. Samassa välähti mielessäni kuin oma sisäinen TV-ohjelmani, jossa 1500-luvun tyttö ratsasti renessanssimaisemassa vihreä viitta ja punainen tukka hulmuten. Kokemus kesti vain silmänräpäyksen.

Näen suurelta osin kirjan kohtauksina, jos minulla on rauhallinen työympäristö. "Sisäinen TV" kuvaa parhaiten, mitä tapahtuu. Otan hyvin paljon valokuvia, aikaisemmin piirsin museoissa.

Eräs lukijani, aikuinen lääkäri, kertoi, että lukiessaan ensimmäistä kirjaani, hän koki alussa, että se oli käännöskirja. Jonkin aikaa luettuaan hän sanoi kokeneensa kirjoittajan sittenkin suomalaiseksi. Olen miettinyt, tuottaako kaksoisnäkökulmani joillekin ongelmia. Ehkä pitäiis sanoa "kolmoisnäkökulma", sillä lapsuuteni ja kouluvuosieni Savo oli myös kuin toinen maailma verrattuna vaikkapa 2000-luvun Helsinkiin. Ja kaikissa niissä on erilaiset värit, äänet ja tuoksut. Jalka tuntee erilaisena kivikadun ja hiekkakadun, iho keinokuituvaatteen, villan ja silkin.

Kun kirjoitin pitkää romaania (jota ei ole julkaistu), "kuulin" Stockmannilla ostoksilla ollessani päähenkilöiden keskustelevan englanniksi, koska se oli heidän yhteinen kielensä. Usein tunnenkin "suomentavani". Onneksi kirjoitan harvoin, muutoin eläisin niin kuin Waltari "muissa maailmoissa".

2. kommenttini

hologrammista:
Ei mitään mystistä. Ei mitään sairasta. Olin nähnyt hologrammin vähän aikaisemmin jossain amerikkalaisessa luonnonhistoriallisessa museossa, New Yorkissa tai Chicagossa, ja mielikuvitukseni oli ottanut käyttöön tämän uuden tavan kuvitella.

äänet:
Elokuvatrilogiassa Kolme väriä on kohtaus, jossa säveltäjä kuulee tulevan  sävellyksensä. Beethoven kuuli musiikkia "päänsä sisällä", vaikka hänen ei olisi pitänyt kuulla enää mitään. Siihen aikaan, kun musiikkia kuunneltiin äänilevyiltä, lempikappale saattoi alkaa soida päässä jo ennen kuin se oli alkanut.
kuvat:
Ihmisen aivot ovat ihmeitä täynnä. William Blake näki huoneessaan jopa suuria joukkokohtauksia. Hänellä oli eräs harvinainen "vika" aivoissaan. Valitettavasti sairauden nimi on haihtunut muististani.:)

Kanadalainen taiteilija Norval Morrisseau, joka oli vuoroin shamaani vuoroin hurskas katolinen, kertoi minulle näyttelyssäään, että hänen maalauksensa olivat kopioita hänen taivaassa näkemistään maalauksista.

Miten kirjoitan? Sattumat, eideettiset kuvat, tutkimustyö

Tämä teksti syntyi kommenttina Grafomaniassa aiheesta "Miten kirjoitat?". Kuva suurempana

Minunkin kirjani syntyvät vähitellen. Teen paljon tutkimustyötä kirjojani varten. Ensimmäisten kirjojen ideat syntyivät silloin, kun olin Kanadassa vapaa toimittaja. Työ vei kaiken aikani, mutta antoi samalla paljon uutta tietoa. Muistan yleensä hyvin yksityiskohtia, mutta teen myös muistiinpanoja ja otan runsaasti valokuvia. Ennen piirsin museoissa. Nykyän tallennan tutkimusmateriaalin yksityisiin blogeihini.

Suomeen palattuani aloin kirjoittaa työn ohella. Oli vaarallista uppoutua liikaa kirjoittamiseen: pidin kerran saman tunnin kahteen kertaan. Tunnin loppupuolella huomasin aikuisopiskelijoitteni hymyilevän erityisen ystävällisesti. He kertoivat arvanneensa, että kirjoitin uutta kirjaa.

Tuo ei käynyt päinsä. Täytyi pitää kirja sisällään. Mutta se muhi siellä, ja toinen kirjani valmistui kesälomalla harvinaisen nopeasti (Aurora ja Pietarin serkut). Yleensä teen tarkat suunnitelmat rakenteesta, juonesta ja henkilöitten historiasta paperilla/tietokoneella.

Kiinnostus renessanssiin alkoi Italiassa Uffizin taidegalleriassa sillä hetkellä, kun näin Firenzen gallerian ikkunasta. Millaisia olivat ihmiset, jotka loivat tuollaista täydellistä kauneutta? Millaista oli elää siihen aikaan pohjolassa? Mikrohistoria kiinnostaa minua.

Idea kirjaan Kyynärän mittainen tyttö syntyi vasta 10 vuotta myöhemmin, kun näin ohimennen TV:stä lyhytkasvuisen naisen ratsastamassa metsässä. Samassa välähti mielessäni kuin oma sisäinen TV-ohjelmani, jossa 1500-luvun tyttö ratsasti renessanssipanoramassa viitta ja punainen tukka hulmuten. Ehkä maisema oli samanlainen kuin se, jonka näin pizzaravintolan parvekkeelta Loretossa. Olin mennyt mieheni kanssa sinne sattumalta, kun myöhästyimme junasta, jonka piti mennä Faenzaan. Kuinka paljon sattuma vaikuttaa kirjallisuuteen?

Ensimmäinen kirjakin sai alkunsa eideettisestä kuvasta. Olin käymässä torontolaisessa kartanomuseossa valmistellessani lehtijuttua Viktorian ajasta. Eteen osui jalustalla oleva kuningatar Viktorian rintakuva. Näin silmänräpäyksessä kuin hologrammina vaalean tytön pyyhkimässä pölyhuiskalla pölyjä siitä. Kuka oli  tuo tyttö? (Aurora, vaahteralakson tyttö, 1991, 2. p. 1992).

Ymmärrätte varmaankin, että näin ei kirjoiteta paljon kirjoja.:)
P.S. Seitsemäs kirjani ilmestyy tänä vuonna.

Eidetic images

hologrammit:
P. S. Olin nähnyt hologrammin vähän aikaisemmin jossain amerikkalaisessa luonnonhistoriallisessa museoossa, Nrrw Yorkissa tai Chicagossa, ja mielikuvitukseni oli ottanut käyttöön tämän uuden tavan kuvitella.

Lue myös seuraava kirjoitukseni Hologrammit, sisäinen TV (myös  Blake, Beethoven, Norval Morrisseau)

Harrastuksena blogit ja valokuvaaminen

Suomen Nuorisokirjailijat Anna Amnell
myös Suomen Kirjailijaliiton ja Helsingin kirjailijoiden jäsen

Olen perustanut vuosien varrella monia blogeja. Osan olen lopettanut, osa elää hiljaiseloa. Blogit ovat harrastukseni kuten valokuvien ottaminen. Pidän kuvista, ja blogeissani on paljon kuvia. Blogieni avulla voit tutustua myös kirjoihini. Olen suunnitellut ja ommellut blogin otsikon taustakuvassa olevan asuni ja nuken asun itse. Olen käyttänyt niitä kirjamessuilla ja kouluvierailuilla.

 Löydät minut myös Helsingin Sanomien arkiston kätköistä Anssi Miettisen blogista Perustin tiedotusvälineen. Tässä osoitteessa toimi ensimmäinen Blogisisko-blogini. Miettisen blogissa olen mukana Blogisiskona ja Anna Amnellina (mm vihjeet uusille bloggaajille).  Päivitys 4.5.2013

Aktiivisimpia ovat seuraavat blogini:

Blogisisko, ja siellä mm Kirjailijan työhuone (kirjailijan arki Helsingissä, matkat, kirjoittaminen)
Lucia Olavintytär (1500-luku, keskiaika, renessanssi, Kyynärän mittaisen tytön maailma) Miten kirjani Kyynärän mittainen tyttö syntyi? Millaista on historiallisen romaanin kirjoittaminen.
Aurora  mm Voiko tyttökirjassa olla kauhua ja jännitystä? (Aurora-kirjojeni maailma, 1900-luvun alku, muoti, kulttuuri, arkkitehtuuri, mm Jugend, Art Nouveau, Toronto, Helsinki)
Kotikissat, mm Kissat kirjoissani
Auroran talo on Nukkekotiblogi (historian elävöittäminen miniatyyrien avulla, lelut, nuket)
1500-luvun vaatteiden ompeleminen miniatyyrinukeille, kyynärän mittaiselle nukelle ja itselleni, 1500-luvun portinvartijan mökin ja 1900-luvun alun nukkekodin valmistaminen.

Blogilistalla olevat blogini
ks. myös valokuvat Berliinin kirjailijaresidenssi