Amerikan hautausmaat

Hautausmaat kertovat Amerikan mantereen kirjavasta kulttuurista
New Orleansin hautausmaalla

Kuva: Matti Amnell.(Jr)

Siirtolaiset ovat vieneet Pohjois-Amerikkaan monien kulttuurien hautausmaaperinteet. Jotkut hautausmaat ovat kuin viktoriaanisen Englannin kuolemankulttipaikkoja kreikkalaistyylisine korkeine pylväineen ja kivisine tuoleineen, joihin on kaiverrettu tunnelmallisia lauseita.

(Kuva )Sinua kaivataan, sillä sinun paikkasi ruokapöydän ääressä on tyhjä, on kirjoitettu muistomerkkiin Spoon Riverin hautausmaalla. Lasten ja nuorten kuolema oli tavallista, mutta se aiheutti siitä huolimatta suuren surun ja kaipauksen silloinkin.

Suurkaupungin hautausmaalla voi olla vierekkäin vaikkapa suomalaisen siirtolaisen yksinkertainen hautakivi, kiinalaista kirjoitusta ja symboleja täynnä oleva hauta ja Etelä-Euroopasta muuttaneen isoäidin hauta värikkäine muovitettuine valokuvineen ja mahtavine kukkalaitteineen. On myös koruttoman tyylikkäitä sotilashautausmaita kuten Arlington Washington DC:n lähellä ja kulttuurittomia pölyisiä kenttiä pikatien varressa tai keskellä kaupunkia

Orjia ja isäntiä samassa sukuhaudassa

Koko mantereen mielenkiintoisimmat haudat lienevät kuitenkin New Orleansissa. Varakkaat kreolisuvut, Ranskasta ja Espanjasta tulleet siirtolaiset, loivat sinne ranskalaistyyliset hautausmaat. Vainajat oli kuitenkin pakko haudata maan pinnan yläpuolelle, sillä kaupungin vieressä virtaava mahtava Mississippi-joki tulvi usein paljastaen hautojen salaisuudet. Vaikka joen reunat on nyt padottu korkeilla valleilla, uudet haudatkin ovat ovat useimmiten vieri vieressä seisovia leivinuunimaisia pieniä majoja, joitten avoimet hyllyt odottavat valkoiseksi kalkittuina asukkaitaan.

On sanottu, että aika ja rappeutuminen kaunistavat monia vanhoja hautausmaita, ja se on totta New Orleansissakin. Toisaalta se tuo lohduttomuutta, jota lisää ainakin kesäkuumalla paahtava auringonpaiste, joka kuivattaa nopeasti kukat ja ruohon puuttomalta alueelta.Kuten Pariisin hautausmaat - jotka ovat suosittuja tutistinähtävyyksiä - myös New Orleansin kuolleiden kaupungit (runsaasti kuvia ) voivat olla vaarallisia, sillä siellä asustaa myös eläviä ihmisiä, kodittomia ja rikollisia.

Läheiseltä pikatieltä kuuluu autojen kohinaa ja jarrujen kirskuntaa. New orleansilaiset arvostavat hautausmaitaan, ja on perustettu Save our Cemeteries -yhdistys, joka haluaa pelastaa historiallisesti mielenkiintoiset hautausmaat yhä laajenevan kaupungin alta.

New Orleansin hautausmaitten sanotaan olevan kauneimmillaan pyhäinpäivänä, jolloin lukemattomat ihmiset tuovat kukkia esivanhempiensa haudoille, jotka on pesty juhlaa varten. Monet vanhimmista sukuhaudoista ovat mustien perheitten hoidossa. Rikkaat plantaasien omistajat hautasivat monesti myös orjat sukuhautaansa, ja kun heidän jälkeläisensä muuttivat pois plantaasien hävitessä, haudat jäivät kokonaan mustille suvuille.

Edgar Lee Masters, hautausmaan runoilija

Muutaman tunnin ajomatkan päässä Chicagosta lounaaseen sijaitsee pieni Petersburg. Sen hautausmaalla on aivan erilainen tunnelma. Se on Spoon River -seutua, jonka amerikkalainen runoilija Edgar Lee Masters on tehnyt kuuluisaksi runoelmallaan Spoon River antologia, joka ilmestyi englanniksi vuonna 1915.

Masters valmistui tuomariksi 1891, ja hänellä oli menestyksekäs ura Chicagossa. Masters muutti myöhemmin New Yorkiin, jossa hän toimi vapaana kirjalijana. Spoon River antologian runot kertovat Mastersin kotiseudun asukkaitten elämästä hautakirjoitusten muodossa. Elämä ei ole aina sitä, miltä se näyttää, vaan pikkukaupunkien asukaillakin on paljon toteutumattomia toiveita, riitoja, kateutta ja salaisuuksia.

Kirjansa alussa Masters kysyy, missä kaupungin asukkaat ovat nyt ja vastaa, että he nukkuvat kukkulalla. Masters itsekin nukkuu tuolla samalla kukkulalla Petersburgin pienellä tunnelmallisella hautausmaalla. Suuret puut luovat sinne varjoaan, ja ympärillä leviää rauhallinen maaseutu.

Mastersin haudalla samoin kuin vieressä olevalla runoilijan isovanhempien haudalla on yksinkertaiset hautakivet. Lähellä on eräs Amerikan romanttisimpia hautoja, nimittäin Abraham Lincolnin nuorena kuolleen rakastetun Anne Rutgersin hauta. Siihen on laitettu myöhemmin kivi, johon on kaiverrettu Mastersin kirjassa oleva runo Annesta.

Masters kirjoitti Abraham Lincolnin elämäkerran, ja hänen maisemansa ovat monin paikoin myös Abraham Lincolnin maisemia. Eri puolilla on Lincolnista kertovia monumentteja ja museoita. Lincolnin syntymämökki on tallennettu kreikkalaista temppeliä muistuttavaan kookkaaseen rakennelmaan, ja Lincolnin hautamuistomerkki Springfieldissä on mauttoman prameileva ja jättiläismäisen suuri. Hautausmaista voikin tulla kuuluisuuksien palvonnan kohteita.

"Kuolema keskeyttää kaiken katovan"

Kuuluisan henkilön hauta voi olla sanomaltaan yllättävä. Myrskyisän Simcoe-järven rannalla Kanadassa lähellä monien kanadansuomalaisten kesähuviloita on kirjailijatar Mazo de la Rochen hauta. Ympäristö on kuin suoraan Jalna-kirjoista, palanen Englantia uudessa maailmassa. Tunnelmallisessa pienessä kirkossa on ikkunoissa Englannista tulleitten sukujen esivanhempien muistoksi lasimaalauksia. Eteisen ikkunassa on lasimaalaus Franciscus Assisilaisesta eläinten ystävän Mazo de la Rochen muistoksi.

Mazo de la Rochen hauta on lähellä järveä. Tyylikkäässä kiviristissä on teksti "Kuolema keskeyttää kaiken katoavan" ja lisäksi Mazo de la Rochen uskontunnustus: "Mon Dieu est mon roche", "Herra on minun kallioni".

Poets' Graves , myös muualla kuin Pohjois-Amerikassa.

Hauta voi näin siirtää huomion henkilöstä ja katoavasta ikuisuuteen, ja vierailu hautausmaalla ei ole enää pelkkä mielenkiintoinen kulttuurihistoriallinen tapahtuma. Kuolleitten kaupunki voi olla vieraalla maallakin myös toivon tyyssija eikä vain outo ja pelottava muistutus elämän katoavaisuudesta.

Tämä kirjoitus on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.

Pirkko Anna Amnell copyright