Jouko Grönholmin kirja-arvostelu Turun Sanomissa

Tämä Turun Sanomien pääkirjoitussivun alakerta-artikkelissa eli aliossa ollut arvio kirjastani ilahdutti.:

Grönholm, Jouko: Lucia Olavintytär elää Juhana-herttuan ajan Turussa. Turun Sanomat/alio 24.3.2016.

"Milloin Juhana-herttua ja hänen aikakautensa Turku nousivat kotimaisen kaunokirjallisuuden aihepiireihin?

Kirjallisuuden professori ja Aleksis Kiven keskeisiin tukijoihin kuulunut Fredrik Cygnaeus kirjoitti 1850-luvulla Juhana-herttuasta näytelmän Hertig Johans ungdomsdrömmar, joka nimessään viittaa herttuan nuoruudenunelmiin---

Mutta aivan viime vuosien uutuuksiin kuuluu teos, joka ei ole saanut lainkaan niin laajaa huomiota kuin se ehdottomasti ansaitsisi. Kirja on Anna Amnellin persoonallinen ja kaikin tavoin yllättävä Lucia ja Luka (Books by Demand 2013). Sopii toivoa, että Turku-aiheisesta kirjallisuudesta kiinnostuneet vähitellen löytävät Amnellin seitsemännen romaanin.

Suomen kirjailijaliiton ja Nuorisokirjailijoiden jäsenellä Anna Amnellilla on Suomen ja Kanadan kaksoiskansalaisuus, koska hän asui ja työskenteli aikoinaan kymmenisen vuotta Kanadassa.

Lucia ja Luka päättää trilogian, jonka aikaisemmat osat ovat Kyynärän mittainen tyttö (2004) ja Pako Tallinnaan (2006). Keskushenkilö on renessanssiaikaa elävä lyhytkasvuinen Lucia. Hienon ja mukaansatempaavan sarjan kolmas osa perustuu kirjailijan tarkkoihin tutkimuksiin 1500-luvun elämästä ja turkulaisesta kaupunkikulttuurista.Lucia ja Luka -teoksessa eletään vuotta 1562. Kyynärän mittainen Lucia Olavintytär ja hänen veljensä Hannu muuttavat Turkuun. Heidän isänsä haluaa, että Lucia pääsee Juhana-herttuan hoviin luutunsoittajaksi ja Hannu hovipojaksi.

--

Mikael Agricolan saksalaisen opiskelukaupungin Wittenbergin kautta Amnellin romaanilla on vielä yksi kytkös turkulaisille tuttuun hengenhistoriaan. Lucia ja Hannu joutuvat pakenemaan juuri Wittenbergiin, missä asuu heidän veljensä Erasmus.

On mielenkiintoista, että Amnell on eräissä kirjoituksissaan esittänyt syvän kiitollisuutensa Liisa Seppäsen arkeologiselle väitöskirjalle Rakentaminen ja kaupunkikuvan muutokset keskiajan Turussa. --

Sekä Amnellin romaanin kaupunkimaailma että Seppäsen väitöstutkimuksen aineisto osoittavat, että mielikuvat vaatimattomien savupirttien reunustamista kuraisista kaduista saavat rinnalleen aivan toisenlaisen kuvan kaupungista. Turussa kuljettiin päällystetyillä kaduilla, joita kehystivät myös useampikerroksiset tiili- ja puutalot.

Arvostetussa lastenkulttuurijulkaisussa, Tyyris Tyllerö -lehdessä (numerossa 4/2013) Anna Amnell on kertonut matkastaan renessanssin kehdosta Firenzestä Aurajoen rannoille Turkuun. Tuo matka kesti 20 vuotta ja sisälsi kaiken aikaa huolellista paneutumista historiallisiin lähteisiin."

Kirjoittaja on turkulainen toimittaja ja kriitikko. Hän on julkaissut muun muassa teoksen Kirjojen Turku.

 

Lehmukset ja sokerivaahterat

Tätä lehmusta seurasin kaksikymmentä vuotta. Se oli kuin ystävä.



Tämä lehmus kasvaa Helsingissä Johanneksenpuiston laidalla, jossa asuin siihen aikaan, kun kirjoitin historiallliset nuortenkirjani Aurora Koivusta, fiktiivisestä sortovuosien ajan suomalaistytöstä. Auroran isä, kasvitieteilijä ja lehtimies Aug. Koivu  karkotetaan Suomesta ja muuttaa Kanadaan. Sinne lähtee Aurorakin isäänsä etsimään. Kirjoittaesani palasin mielessäni Torontoon, jossa asuin yhdeksän vuotta, vuodet 1979-1988.




Toronton seutu muodostui viimeisen jääkauden aikana eli noin 12000 vuotta sitten. Tämä Don-joen laaksossa sijaitseva puisto on mukana Aurora-kirjoissa sellaisena, kuin se oli 1900-luvun alussa.

Syvät laaksot muodostavat Torontoon urbaanin metsän. Laaksojen jyrkät reunat, vuolaasti tulvivat joet ja laaksoissa usein raivonneet rajut myrskyt ovat olleet syynä siihen, että laaksoihin ei ole  rakennettu taloja. Suurin osa laaksoista on säilytetty luonnonpuistoina, jotka ovat miltei koskemattomassa tilassa. Laaksojen luonto on ainutlaatuista, sillä jääkauden aikana niihin muodostui aivan oma kasvillisuus, joka poikkeaa niitä ympäröivästä luonnosta. Don Valley -laaksossa kasvoi yli 40 metriä korkeita sokerivaahteroita, jotka olivat yli metrin läpimitaltaan. (Charles Sauriol "Remembering Don")

Suurin laaksoista, Don Valley, on Suomessakin tunnettu Ernest Thompson Setonin luontokirjoista, joissa se esiintyy vielä luonnontilassa. Ernest Thompson Seton asui kouluvuotensa 1800-luvun loppupuolen Torontossa, jonne hänen perheensä oli muuttanut Englannista.

Aurora-kirjojen Vaahteralaakso on yhdistelmä useita laaksoja, joissa kävelin mieheni kanssa, kun asuimme Torontossa.  Pidin luontopäiväkirjaa laaksossa kävellessäni, sillä aloin jo 1980-luvun lopppuolella suunnitella kirjaa Torontosta. Laaksolla oli siinä hyvin tärkeä osuus. Niinpä esikoiskirjani alkaakin kuvauksella laaksosta, joka on tavallaan yksi päähenkilöistä sekä ensimmäisessä että kolmannessa kirjassani. Ne alkavat tästä myyttisestä laaksosta. Toronton synty ensimmäisessä ja kolmannessa myrsky, joita oli laaksoissa usein.




Ks Helsingin Sanomat/Kaupunkikirjat/Toronto, ja löydät Aurora-sarjan sieltä. Kirjoitin ensimmäiset kolme Aurora-kirjaa nimellä Pirkko Pekkarinen.

Kirjoitin Kanadasta käsin lehtiartikkeleita suomalaisiin lehtiin, muiden muassa artikkelini sokerivaahteroista Suomen luonto -lehteen. Mutta kirjoitin Aurora-kirjat vasta palattuani Suomeen, 1990-luvulla.

Lue lisää: Kuinka Aurora-kirjat saivat alkunsa?
Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora on , jossa on kolme ensimmäistä Aurora-kirjaa vuosilta 1991-1995. Kirjana ja e-kirjana


Lisäys: Kaivopuisto? Kun Aurora palaa Suomeen opiskelemaan Atenumissa taiteilijaksi, hän kävelee usein Kaivopuistossa. Siellä kävelin minäkin, ja mieheni juoksi siellä kahdenkymmenen vuoden ajan joka toinen päivä. Banner-kuvan Kaivopuisto-kuvani alkuperäisenä Flickrissä.

Lisäys 2: Kirjoitin myös kaksi ensimmäistä Lucia Olavintytär -kirjaa Johanneksenpuiston laidalla asuessani. Viimeisen niistä kirjoitin Runeberginkadun varrella, paikalla jossa oli ensimmäinen "Helsinki", pieni kylä. Siellä muinaisen suon päällä kasvavat nyt nuoret puistolehmukset. Mukana kuvassa on Amerikka, jossa olin vaihto-oppilaana koululaisena. Pohjois-Amerikan luonto on myös osa minua.

Lucia, an ell-sized girl

Illustration: Matti Amnell

An Ell-Sized Girl/Haute d'une aune/Das eine Elle große Mädchen/Una chica de un codo de altura

Lucia-blog: 16th century, Lucia's world

In Anna Amnell's "novel An Ell-Sized Girl (Kyynärän mittainen tyttö, 2004) the idea of difference is explored from the perspective of a short girl captured and taken to the court of Elizabeth I to live as a court dwarf." Kaisu Rättyä. virtualfinland.fi

"Anna Amnell-- traite pour sa part de la différence dans Kyynärän mittainen tyttö (Haute d’une aune, 2004) en évoquant le destin d’une enfant de petite taille enlevée pour servir de lutin à la cour de la reine Élisabeth Ire."
(Virtual Finland)

In Anna Amnells Roman "Kyynärän mittainen tyttö (Das eine Elle große Mädchen, 2004) wird das Anderssein mit Hilfe des Schicksals eines Mädchens behandelt, das geraubt wird, um als Hofzwerg von Elisabeth I. zu dienen." (Virtual Finland)

"En su novela Una chica de un codo de altura (Kyynärän mittainen tyttö, 2004), Anna Amnell -- trata el tema de las diferencias a través de una narración sobre destino de una adolescente enana que es raptada y llevada a la corte de la reina Isabel I."(Virtual Finland)