keskiviikko 14. elokuuta 2019

Kurtturuusut

Kirjoittaminen on merkillinen asia. Olen ajatellut, että ehkä olisi viisasta, että en kirjoittaisi enää mitään, kun kaunokirjallisuus on Suomessa nurkkaan työnnetty ja selkäkipu määrää hyvin paljon nykyään elämääni.

Mutta kun aloitan kirjoittamisen, uusia näkökulmia avautuu aiheisiin, joista olen kirjoittanut ja jättänyt ne kesken. Kirjoittamisen lopettaminen tuntuu nyt siltä kuin repisin itseni juuriltani väkivaltaisesti niin kuin kurtturuusun, joka on nykyajan Suomessa kelvottomaksi määrätty, vaikka se on tuottanut silmäniloa, terveellistä hilloa ja teetä sekä ruokaa linnuille, jos ei muille.

Me kurtturuusut, ikääntyneet ja vanhanaikaisina pidetyt kirjailijat emme saa luovuttaa. Kuva: Philipp Franz von Siebold and Joseph Gerhard Zuccarini - Flora Japonica, Sectio Prima (Tafelband). 1784 Wikipedia

perjantai 5. heinäkuuta 2019

Fiktio ja todellisuus

Anna Amnell at Turku Book Fair
Viime aikoina keskiaika ja 1500-luku ovat tulleet entistä läheisemmiksi, kun olen saanut tietää silloin eläneistä esivanhemmistani ja etäsukulaisistani. Uskomaton yhteensattuma. Jotkut sanovat tosin, että mitään sattumia ei ole.
Kirjani ovat olleet fiktiivisiä kertomuksia 1500-luvusta ja sortovuosista. Vain sivuhenkilöinä on ollut todellisia historian henkilöitä kuten Vaasat 1500-luvun kirjoissani. En ole heille sukua.
Kuvassa kyynärän mittainen nukke ja minä 1500-luvun tyyliä olevissa vaatteissa, jotka tein itse valmistautuessani vuoden 2004 Turun kirjamessuihin, joissa tämä kuva on otettu.



Lapsuuskuva on otettu mummolassani, jossa olin sotaa ja puutetta paossa useita vuosia. Vasta DNA-tutkimusten jälkeen sain tietää, että pienessä suksimestarin ja pelimannin eläkemökissä asuneella äidinisällä ja äidinäidillä oli kiinnostavat juuret, joista emme olleet tienneet mitään. Ehkä isoisä oli tiennyt jotain, mutta hän oli hiljainen mies.
Esivanhempia ja muita etäsukulaisia olivat kymmenet papit 1500-luvulta ja jopa katoliselta ajalta ja sukujuuret keskiajan rälssissä ja aatelistossa, josta osa oli kotoisin ulkomailta. Sodat, kapinat, isoviha ja muut vainon ajat ja nälkävuodet olivat muuttaneet tämänkin suvun elämän. Mutta jotain entisestä oli jäljellä. Vaistosin sen jo lapsena, ja vuosina 2018 ja 2019 tehdyt DNA-tutkimukset ja tutustuminen GENIin olivat selitys pohdinnoille. 

torstai 30. toukokuuta 2019

Blogisisko ® Anna Amnell: Juuret haussa

Blogisisko ® Anna Amnell: Juuret haussa: Meille oli täydellinen yllätys, että minulla on rälssi- ja pappissuvut taustalla lähinnä äitini isän puolelta. Mieheni äidinpuolein...

lauantai 27. huhtikuuta 2019

salaisuuksia, tragedioita, iloisia asioita


Jos olisin ryhtynyt tutkimaan sukuani, esivanhempiani perinteisellä tavalla, olisi varmaankin kulunut 30 vuotta, jotta olisin saanut selville niin paljon, kuin nyt on selvinnyt. Näinhän on tapahtunut monilla sukututkimuksen veteraaneilla. DNA-testit GENI ja Internet ovat paljastaneet salaisuuksia ja tragedioita, samoin iloisia asioita. Uskaltaudu astumaan menneisyyteen.

Kollaasissa äitini vanha nuoruudenkuva edustamassa esiäitejäni.

perjantai 1. helmikuuta 2019

Aurora-kirjat kertovat sortovuosista


Nettikaupoista myös E-kirjana

Kesällä 1903 Aurora lähtee Suomesta karkotetun isänsä luo Kanadaan. Kun isää ei löydy, hän menee palvelustytöksi torontolaiseen kartanoon. Läheisessä laaksossa Aurora tapaa Thomasin, ja hänen elämänsä suunta muuttuu.
1905: Aurora tulee Helsinkiin taidekouluun ja asuu serkkunsa Olgan kanssa tätinsä luona Bulevardin puutalossa. Olga kaipaa Terijoelle ja Pietariin, Aurora Pariisiin, jossa Thomas opiskelee. Yllätysvieraita ja jännittäviä vuoden 1905 tapahtumia.
Kolmannessa osassa Aurora ja Thomas palaavat Vaahteralaaksoon ja selvittävät kartanon salaisuudet.
Yhteispainos: Aurora - Vaahteralaakson tyttö (1991, 2. p. 1992): Aurora ja Pietarin serkut (1993): Aurora ja villikyyhkysten aika (1995).

tiistai 1. tammikuuta 2019