perjantai 28. joulukuuta 2018

Vielä löytyi kirjoitus Turun kirjamessu-esiintymisestäni


"Ainoaksi ohjelmaksi tälle päivälle sattui Anna Amnellin haastattelu. Anna Amnell on kirjoittanut nuortenkirjoja, joita muistan lukeneeni yläasteikäisenä, kun innostuin historiallisista nuortenkirjoista. muun muassa Kyynärän mittainen tyttö tuli luettua.

Amnell on jo iäkäs kirjailija, syntynyt vuonna 1938. Olikin ilo huomata, että hän on julkaissut uuden kirjan. Uusi, aikuisille suunnattu salapoliisikirja Vakoilijoita pikkukaupungissa sijoittuu 1950-luvun Suomeen. Amnell kertoili haastattelussa tarinoita omista muistoistaan 50-luvusta sekä siitä, kuinka menneisyyteen sijoittuva tarina kertoo aina myös jotain nykypäivästä. Hänen romaaninsa päähenkilö on esimerkiksi pakolaisvanhempien lapsi."

kuva on bloggaajan ottama

https://paluu-1950-lukuun.blogspot.com/2018/12/viela-loytyi-kirjoitus-kirjoistani.html

torstai 20. joulukuuta 2018

Joulukertomuksia blogeissani



Hyvää joulua!

Kortissa laulavat kyynärän mittainen Lucia Olavintyär ja hänen ystävänsä Margareta Martintytär kirjastani Pako Tallinnaan. Poikani Matti Amnellin kuvitusta.

lauantai 8. joulukuuta 2018

Anna Amnell: Mitä on syventynyt lukeminen?

Anna Amnell: Mitä on syventynyt lukeminen? [syventävä] lue koko kirjoitus
Tästä samasta tutkijasta puhuin jo vuonna 2007 Turun kirjamessuilla Suomen Tietokirjailijoitten järjestämässä seminaarissa "Tytöt ja lukeminen" ja olen kirjoittanut usein myöhemmnkin blogissani. On aika toistaa tämä kirjoitukseni/alustukseni.
Uraauurtavassa kirjassaan "Proust ja mustekala" [ vrt myös Proust and the Squid, Guardian 2008) aivotutkija ja kasvatustieteilijä Maryanne Wolf kuvaa lukevan ihmisen aivoissa tapahtuvia muutoksia. 

perjantai 7. joulukuuta 2018

Kaikkien suomalaisten kirjailija Aleksis Kivi

Iisalmen orava

"Makeasti oravainen Makaa sammalhuoneessansa: Sinnepä ei Hallin hammas Eikä metsämiehen ansa Ehtineet milloinkaan.

Kammiostaan korkeasta Katselee hän mailman piirii, Taisteloa allans' monta; Havu-oksan rauhan-viiri Päällänsä liepoittaa.

Mikä elo onnellinen Keinuvassa kehtolinnas! Siellä kiikkuu oravainen Armaan kuusen äitinrinnas: Metsolan kantele soi!

Siellä torkkuu heiluhäntä Akkunalla pienoisella, Linnut laulain taivaan alla Saattaa hänen iltasella Unien Kultalaan."

Aleksis Kivi. "Oravan laulu" kirjassa "Seitsemän veljestä".
Aleksis Kivi - Jotain mikä yhdistää suomalaiset.
http://www.aleksiskivi-kansalliskirjailija.fi
Oravan kuva: Anna Amnell

perjantai 16. marraskuuta 2018

Kirjat ja elokuvat voivat yhdistää maailmaa


Kaiken takana on Volker Kutcherin romaani

Minkä Brexit ja Trump yrittävät erottaa, kirjat ja elokuvat yhdistävät. Babylon Berlin Amerikassa. Sen juonta pohditaan nettipalstoilla ja kodeissa. Valtava kiinnostus tuo mieleen sen, kuinka New Yorkin satamassa odotettiin aikoinaan laivaa ja uusinta englantilaista sanomalehteä, jossa ilmestyi Dickensin uusin romaani jatkokertomuksena. Kirjat ja elokuvat voivat yhdistää maailmaa.

torstai 8. marraskuuta 2018

Blogisisko ® Anna Amnell: Iloinen 1950-luku 2

Iloinen 1950-luku, hullu 1960-luku. Blogikirjoituksiani koulu-ja opiskeluvuosistani. Linkit useisiin kirjoituksiin.

Blogisisko ® Anna Amnell: Iloinen 1950-luku 2: 1950-luvun juhla-asu.
Kuva: Dover. Pyysin ompelijaa muokkaamaan eräästä vaihto-oppilasvuonna saamastani iltapuvusta sopivan RUK: kurssjuhliin Haminaan 1960. Menin sinne poikaystäväni, mieheni (1962 -) vieraana. Olin käyttänyt alkuperäistä pukua ollessani kynttilänsytyttäjä AFS-sisareni hienoissa häissä. Puku näytti suurin piirtein tällaselta kurssijuhlissa.
P.S. Ehkä on parasta lisätä, että menin kokostipendillä vaihto-oppilaaksi. En ole siis syntynyt kulta- tai edes hopealusikka suussa.

torstai 1. marraskuuta 2018

Koulujen kieltenopetus heijastelee maailmanpolitiikkaa


Historiallisen romaanin kirjoittaja ei pääse pakoon nykyaikaa, sillä historian ilmiöt toistuvat pienin vaihteluin. Esimerkiksi koulujen kieltenopetus heijastelee maailmanpolitiikkaa. 
"Rouva Winter sanoi [tyttärelleen] ensisanoikseen: – Unelma-serkku soitti. Sinun pitää lähteä heti kieltenopettajaksi Unelman kouluun.
– Olisit sanonut, etten voi tulla. Minun pitää ilmoittautua yliopistoon maanantaina.
– Siellä on hätätilanne. Et voi jättää sukulaistasi pulaan. Sijaisia ei tahdo löytyä mistään, ei varsinkaan englannin opettajia."
Maailmansodan läntisten voittajavaltioiden kieli oli tulossa tärkeäksi. Hävinneiden kieli saksa jäisi vähitellen syrjään, vaikka se oli tärkeä monilla aloilla."
(Vakoilijoita pikkukaupugssa 2018)
Englannin sijaiseksi tai tuntiopettajaksi pääsi melkein kuka hyvänsä. Se on eräs tärkeä asia kirjani juonen kannalta.

perjantai 26. lokakuuta 2018

Mitä on syventynyt lukeminen?

"Varsinkin syventynyt lukeminen kaipaisi  enemmän arvostusta", kirjoittaa Helsingin Sanomat tänään."Yhdysvaltalainen neuro- ja kielitieteilijä Maryanne Wolf sanoo, että nykyään yleinen silmäilevä lukutapa tekee meistä pinnallisia, kritiikittömiä, päätelmiin kykenemättömiä ja epäempaattisia. " Helsingin Sanomat tänään 26.10.2018. (HS.fi 5.9.)

Tästä samasta tutkijasta puhuin jo vuonna 2007 Turun kirjamessuilla Suomen Tietokirjailijoitten järjestämässä seminaarissa "Tytöt ja lukeminen") ja olen kirjoittanut usein myöhemmnkin blogissani. On aika toistaa tämä kirjoitukseni/alustukseni.

Luinkirjan

Miten minusta tuli lukija

Kun olin lapsi, minulla oli tapana kiivetä pikkukaupungin korttelissamme olevan kaksikerroksisen ulkorakennuksen katolle, sillä sieltä saattoi nähdä kauas, jopa rautatieasemalle, joka vei suureen maailmaan.

Samassa pihassa kuin me asuivat myös paikallisen sanomalehden toimittaja ja hänen eläkkeellä oleva opettajasisarensa. Heillä oli huoneen ja keittiön asunto, toimittaja asui kammarissa ja sisar keittiössä. Heillä oli paljon kirjoja ja lehtiä, joita he säilyttivät ullakolla. Kun olin oppinut lukemaan koulussa, sain luvan lukea heidän ullakollaan.

Lukunopeuteni kasvoi huimaa vauhtia, kun aloin ahmia ensin lastenlehtiä ja sitten toimittajan arvostelijankappaleiksi saamia romaaneja. Kukaan ei ehtinyt vahtimaan mitä luin, joten saatoin lukea mitä hyvänsä. Lukemisesta ullakolla muodostui minulle Marcel Proustin sanoin "oma yksityinen pyhäkköni", pääsin maailmoihin, joihin en olisi päässyt muulla tavalla. Ne rikastuttivat sodanjälkeisen Suomen köyhyydessä ja ahtaudessa elävää tyttöä.

Lukemisen ihme

En ymmärtänyt silloin, että oli tapahtunut jotain aivan mullistavaa, jotain joka oli tosiasiassa luonnotonta, jotain johon minulla, ihmisellä ei ollut geneettistä valmiutta. Kenenkään ei ollut tarvinnut opettaa minua näkemään tai kuulemaan, mutta minut piti opettaa lukemaan, tulkitsemaan outoja kiemuroita paperilla. Aivoni oppivat tulkitsemaan ne sanoiksi, joita tuntemattomat ihmiset olivat kirjoittaneet. Opin rakastamaan lukemista. Kirjoista tuli ystäviä.

Ihmisen aivot eivät ole luotu lukemaan. Ihminen oppi ensin tallentamaan tietoa opettelemalla sen ulkoa niin kuin kalevalaiset esivanhempammekin tekivät. Mutta koska ihmisaivot ovat joustavat ja pystyvät luomaan yhä uusia yhteyksiä hermosolujen välillä, oppi ihminen vähitellen kirjoittamaan ja lukemaan.

Olin oppinut kahdeksassa vuodessa oikeaksi lukijaksi, saman mikä oli kestänyt ihmiskunnan historiassa vuosituhansia ja muuttanut vähitellen ihmisten kulttuurin. Lukeminen muuttaa lukijan, hän on sitä mitä hän lukee, ainakin hänen aivonsa ovat.

Lukeminen muuttaa aivoja

Uraauurtavassa kirjassaan "Proust ja mustekala" [ vrt Proust and the Squid, Guardian 2008) aivotutkija ja kasvatustieteilijä Maryanne Wolf kuvaa lukevan ihmisen aivoissa tapahtuvia muutoksia. Tämä kirja on aivan uusi ja olen lukenut vain Wolfin kirjoittamaan artikkelin eräästä englantilaisesta sanomalehdestä ja kymmeniä innostuneita kirja-arvosteluja.

Olen kuullut jo aikaisemmin sanottavan, että japanilaisilla ja amerikkalaisilla on erilaiset aivot, mutta en ole tiennyt miksi. Wolfin mukaan esimerkiksi muinoin eläneen nuolenpääkirjoituksen lukijan aivot olivat aivan erilaiset kuin nykyihmisen aivot.

Ja samoin nykyajan kiinalainen käyttää aivan erityisiä aivojen hermosolujen yhdistelmiä lukiessaan kiinalaista kirjoitusta. Pienten lasten aivot ovat samanlaiset kaikkialla maailmassa, mutta kun lapsi oppii lukemaan ja kehittyy hyväksi lukijaksi, hänen aivonsa muuttuvat. Ne eivät muutu anatomisesti, vaan funktionaalisesti, selitti kansainvälisesti arvostettu ja palkittu  kanadalainen aivotutkija, jolle soitin ennen seminaaria. Niistä tulee tehokkaat tulkitsemaan lapsen oman kulttuurin kirjoitusmerkkejä. [ Nythän tästäkin kiistellään: Voidaanko aivoja muuttaa myös anatomisesti?

Lukeminen ja digitaalinen kulttuuri

Wolf sanoo, että aivan kuten ulkoaopettelu tuli tarpeettomaksi kirjoituksen keksimisen jälkeen, on vaarana, että lukeminen, todellinen syventyvä lukeminen heikkenee tai jopa katoaa. Tietokoneesta voi saada hetkessä pinnallista tietoa, voi tulla illuusio tiedosta. Tiedon hankkiminen ei vaadi enää syventymistä, siinä ei laiteta persoonallisuutta mukaan.

Lukemisesta saattaa tulla vain satunnaisesti käytettävä apukeino, jolla hankitaan tietoa, johon ei liity mitään tunteita. Se saattaa aiheuttaa ihmisten kulttuurissa arvaamattomia muutoksia, sillä aivot mukautuvat uuteen tilanteeseen. Se tulee vaikuttamaan jokaisen uuden lukijan intellektuaaliseen kehitykseen.

Professori Wolf on aivotutkimuksen ja kasvatustieteen tutkija, lukemisen asiantuntija (ja myös lukihäiriön asiantuntija). Hän korostaa sitä, että vanhempien tulisi puhua pienten lastensa kanssa ja lukea heille, jotta heidät pelastettaisiin lukijoiksi, kulttuurin säilyttäjiksi.

Lasten pitäisi kasvaa lukijoiksi, oppia lukemaan bitekstuaalisesti, multitekstuaalisesti, Wolf sanoo, jotta he voisivat olla sekä lukijoita (expert readers) että digitaalisen tiedon käyttäjiä.
Puhu lapsellesi, lue lapsellesi
Anna Amnellin puheenvuoro Turun kirjamessuilla 2007 Suomen Tietokirjailijoitten järjestämässä seminaarissa "Tytöt ja lukeminen")
Lue myös



lauantai 13. lokakuuta 2018

Naiset kulttuuriperinteen välittäjinä

"Naisten merkitys kulttuuriperinteen välittämisessä on aivan valtava. Ihmiskunnan historiakäsitys perustuu äitien ja isoäitien  kertomuksiin." Teivas Oksala Helsingin Sanomat  syntymäpäivähaastattelu 14. 2. 2006. (muistikirjastani)
On HS Arkisto ssa.

lauantai 6. lokakuuta 2018

Turun kirjamessuilla 2018. Young adult- kirjana.



Kirjani "Vakoilijoita pikkukaupungissa [2018] on mukana Turun kirjamessuilla young adult -ryhmään kuuluvana kirjana. Mitä on young adult -kirjallisuus? "Young Adult literature is generally described as books written for an audience of 12-20 year olds. It may also include books primarily written for adults but which have appeal to younger readers." Kirjani kuuluu tuohon jälkimmäiseen, kirjoitettu aikuisille, mutta sopii myös lukioikäisille. https://csulb.libguides.com/YAliterature

Haastattelu Turun kirjamessuilla

Tiina Lehtineva haastattelee minua Turun kirjamessuilla 2018 Nuorisokirjailijoiden osastolla. Pöydällä on esillä myös aikaisempia kirjojani, sillä kirjoissani on yhteinen ominaisuus. Ne käsittelevät historiaa, ja melkein kaikissa on jollain tavalla mukana naapurimaamme Venäjä.

keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Turun kirjamessut. Nuorisokirjailijat. Anna Amnell



Valokuvanäyttelyssä teemana "Tästä lähdin ja tähän olen tullut."
Suomen Nuorisokirjailijat/ Turun kirjamessut 2018

Kuvassa Anna Amnell, 1950-luvun teini, 1960-luvun opiskelija, 1970-luvun kotiäiti ja englanninpettaja, 1980-luvun siirtolainen ja vapaa toimittaja Kanadassa. 1990-luvulta alkaen: Seitsemän 1900-luvun alkua ja 1500-lukua käsittelevän historiallisen nuorisoromaanin jälkeen rikos- ja vakoiluromaani 1950-luvulta.
Valokuvan otti Anna Amnellin lapsuudenystävä Aune Kämäräinen. Kuvan päällä oleva teksti: Anna Amnell. Kuva alkuperäisenä. Kamera: EPSON Perfection V800/V850


15.30 Young adult- Elämää pula-ajan ja rock'n rollin välillä. 
ANNA AMNELL. Haastettelijana on kirjailija TIINA LEHTINEVA. 

Nuortenkirjaosastolla. Kirjan päähenkilöt ovat nuoria, Liisa vasta 13-vuotias, Maila juuri ylioppilaaksi päässyt. Aika on nuori, 1950-luvun alku, uusi optimistinen aika sodan jälkeen.
Millaisia olivat sen ajan koululaiset ja nuoret yleensä? 

"Amnellin dekkari muistuttaa jollakin tasolla Agatha Christien ja Maria Langin kirjoja. Rikosta selvitellään, mutta oleellisempaa on ajankuvan, tapojen ja miljöön hahmottuminen." Pirjo Nenola-Iisalmen Sanomat


Anna Amnell Zagreb

Tähän olen tullut

keskiviikko 19. syyskuuta 2018

En pääse kommentoimaan omaan blogiini

Mitä tämä on?
Blogger-profiili ei saa muka enää olla, vaan vain Google + profiili.
Onko muilla samoja kokemuksia? Tämä koskee Blogisisko-blogiani.

tiistai 18. syyskuuta 2018

Koko perheen kirjoja

40914336_1888822804544083_1154304814788640768_n

Pyrin kirjoittamaan ”koko perheen kirjoja”.

Tänään tuli viesti tutulta lukijalta. Esikoisdekkarini luettuaan hän totesi lyhyesti: ”Se oli tosi hyvä.” Hän lisäsi, että hänen sisarensa, joka on lukenut aikaisempia kirjojani lapsilleen, oli tästä uusimmmastakin sitä mieltä, että se on ”osittain nuorisotyylinen”.

Minä olin viestiin hyvin tyytyväinen, sillä pyrin kirjoittamaan ”koko perheen kirjoja”. Olen kokenut omassa ja perheeni lukuhistoriassa, että jako aikuisten kirjoihin ja lasten/nuorten kirjoihin on monesti turha. Jotain eroa kuitenkin on. 

Perinteisesti ollaan sitä mieltä, että lastenkirjoihin ei sovi avoin seksuaalisuus eikä raju ja verinen väkivalta. Kirjassani on väkivaltainen murha, joten lapsille se ei sovi. Nykyajan nuortenkirjat ovat taas usein rajumpia kuin aikuisten klassikkodekkarit, ja niiden seksuaalisuuskin on usein avoimempaa. Nuoret lukijat saattavat kokea 50-luvun alun ihmisten elämän nykymenoon verrattuna kilttinä, mitä se yleensä oli tavallisilla ihmisillä. Siinä mielessäkin kirjani on aikamatka erilaiseen maailmaan, vaikka siitä on kulunut vasta 67 vuotta. 60 vuoden takaista elämää kuvaavaa romaania pidetään historiallisena romaanina, jollei tekijä ole elänyt sinä aikana. (Kirjan 13-vuotias Liisa on alter egoni.)

keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Olen Turun kirjamessuilla 2018



Olin lapsena loputtoman utelias ja siihen aikaan täysin peloton. Olisinpa arvannut tuolloin, että pääsen kirjanhenkilöksi, vaikkakin muunneltuna. Tai kyllähän minä olisin pitänyt sitä ihan luonnollisena asiana.

Olen iloinen siitä, että minua haastatellaan tänä syksynä Turun kirjamessuilla perjantaina iltapäivällä aiheena uusin kirjani eli tänä kesänä ilmestynyt Vakoilijoita pikkukaupungissa. 

Kirja edustaa siinä tilanteessa young adults- kirjaa. Eräs kirjan esilukijoista, helsinkiläinen lukion venäjän lehtori, oli sitä mieltä, että se sopisi myös siihen genreen. Kertoohan se ensinnäkin 1950-luvun alusta, joka on jäänyt aika paljolti käsittelemättä kaunokirjallisuudessa. Tämä kirja voinee luoda jonkinlaisen sillan siihen aikakauteen avoimesti suhtautuvalle nuorelle lukijalle. 

Osa kirjan henkilöistä on todellakin nuoria aikuisia, nuoria älykkäitä uuden aikakauden poliiseja, juuri ylioppilaaksi päässyt helsinkiläistyttö, joka on ollut kesän au pairina Bloomsburry-ryhmään kuuluvan kirjailijan omalaatuisessa perheessä ja 13-vuotias koulutyttö, muunneltu fiktiivinen alter egoni. Päähenkilö on sen ajan pakolaisperheen, valkoisten emigranttien poika, jonka sukunimi Pasternak vie ajatukset Venäjän kirjallisuushistoriaan, mutta on muualla maailmassa myös melko tavallinen sukunimi, kuten koin Kanadassa asuessani.

Lisäys:
P.S. Pasternak-nimeä kantaa noin 127000 ihmistä maailmassa. Nimi on slaavilainen ja tarkoittaa palsternakkaa. Se on alkujaan juutalainen nimi, sillä jouduttuaan karkotetuiksi juutalaiset valitsivat usein sen paikkakunnan elämään liittyvän nimen, missä asuivat. On myös Pasternak-aatelissuku jonka tunnuslause on: Sanat katoavat, mutta kirjoitus jää. Pasternakit edustavat monia uskontokuntia ja etnisiä ryhmiä, kuitenkin eniten juutalaisia. Kirjani Misha on assimiloitunutta juutalaista sukua, jossa on monia etnisiä ryhmiä ja kieliryhmiä, eniten Ranskassa asuvia emigrantteja. Misha on täysin fiktiivinen henkilö, mielikuvitukseni tuote. Amerikkalaiselta kuvapalvelulta ostamani kansikuva on sulautunut kuvitelmaani tästä kirjan henkilöstä.


Taas Turkuun! Turun Kirjamessut: Olen perjantaina 5.10.2018 Nuorisokirjailjoiden osastolla A17.
15.30-16.00 Anna Amnell: Young adult -teos, jonka aiheena on 1950-luvun alku, elämä pula-ajan ja rock´n roll -ajan välillä.
Haastattelijana toimii Tiina Lehtineva.

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Valkoinen emigrantti kylmän sodan maailmassa


Taas on tarkoitus sukeltaa Mishan maailmaan: valkoinen emigrantti ja vanhempien ja suomensukuisen vanhan lastenhoitajan muistot, laulut ja tarinat vanhasta Venäjästä ja 1950-luvun alun karu todellisuus, jonka Misha kohtaa työssään. Ja tietenkin rakkaus, sillä eihän ihminen tule toimeen ilman rakkautta. Opastajia on kirjailijalle, ei enää sokeita taluttajia kuin vielä muutama vuosikymmen sitten Suomessakin. Kun ajattelen historiaa, muistan, että aina on suomalaisen pystykorvan pitänyt pärjätä naapurin karhun kanssa tavalla tai toisella.

lauantai 30. kesäkuuta 2018

Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa - Iisalmen Sanomat


Pirjo Nenola, 

arts and culture editor

Iisalmen Sanomat
Dekkari kertoo Iisalmesta 1950-luvun alussaAnna Amnell muistelee kirjansa välityksellä kouluaikojensa pikkukaupunkia. Iisalmen Sanomat 8.5.2018.

"Kaupungissa on laaja kirjo erikoisia henkilöitä, kuten originelli diakonissa, lukion matematiikan lehtori, joka pakenee Helsinkiin serkkunsa, silloisen pääministerin hoteisiin, ja naispoliisi, joka on entinen sirkustaiteilija.
Amnellin dekkari muistuttaa jollakin tasolla Agatha Christien ja Maria Langin kirjoja. Rikosta selvitellään, mutta oleellisempaa on ajankuvan, tapojen ja miljöön hahmottuminen."
Pirjo Nenola on tohtorikoulutettava, Jyväskylän yliopisto.
Lue koko arvio: Pirjo Nenola: Dekkari kertoo Iisalmesta 1950-luvun alussa

Arvostelukappaleita kirjabloggaajille ja toimittajille lehdisto@bod.fi j

maanantai 18. kesäkuuta 2018

Ruusu Markus Falkille lukuelämyksestä



Markus Falk: Profeetan soturit. Otava, 2018 . 345 sivua

Ruusu Markus Falkille. Olipa lukuelämys. Kiinnostava fiktiivinen matka islamilaisen maailman historian keskeiseen kysymykseen, Koraanin sisältöön ja tulkintaan, alati kuohuvaan Beirutiin, rauhanomaiseen ja sivistyneseen islamiin ja paremmin tunnettuun ääriryhmien ahtauteen ja terrorismiin, tutkijapiirien ongelmiin ja suomalaisen miehen mielenmaisemaan. 

Romaanin päähenkilö lahjakas helsinkiläinen tutkija Tuomas Pyy on aito suomalainen mies, joka potee alemmuudentunnetta suuren maailman tutkijoiden rinnalla, tuntee, että suomalaiset tutkijat ovat usein syrjässä kaikkein keskeisimmistä tutkimuskohteista. Hän ei myöskään usko, että italialainen naistutkija voi olla ihastunut suomalaiseen maaseutuun. 

Vielä yksi klisee murretaan: jumalaisen kaunis nainen voi olla huippulahjakas tutkija. Juuri äsketttäin on tehty dokumentti maailman kauneimmaksi sanotusta näyttelijättärestä Hedy Lamarresta, lahjakkaasta keksijästä. Lamarr olisi voinut olla esikuvana Carla Contille. 

Jännitys säilyy loppuun asti tässä useissa kultuureissa ja jopa Etelä-Helsingin sokkeloisissa pihoissa liikkkuvassa kirjassa. Niin kiinnostava on tämä kirja, että luin sen melkein yhteen menoon. Vaikka olen nopea lukija, piti nukkua välillä. 


perjantai 8. kesäkuuta 2018

Kirja-arvio: Dekkari kertoo Iisalmesta 1950-luvun alussa - Iisalmen Sanomat


Pirjo Nenola: Dekkari kertoo Iisalmesta 1950-luvun alussaAnna Amnell muistelee kirjansa välityksellä kouluaikojensa pikkukaupunkia. Iisalmen Sanomat 8.5.2018.
"Kaupungissa on laaja kirjo erikoisia henkilöitä, kuten originelli diakonissa, lukion matematiikan lehtori, joka pakenee Helsinkiin serkkunsa, silloisen pääministerin hoteisiin, ja naispoliisi, joka on entinen sirkustaiteilija.
Amnellin dekkari muistuttaa jollakin tasolla Agatha Christien ja Maria Langin kirjoja. Rikosta selvitellään, mutta oleellisempaa on ajankuvan, tapojen ja miljöön hahmottuminen."

tiistai 15. toukokuuta 2018

Kirjailijan työkaluja

pencils and scissors

Kirjailijan työkaluja Maksim Gorki -museossa. 
Nämä sakset tulivat mieleeni, kun kirjoitin ensimmäisestä kylmästä sodasta. Niistä tuli murhan työkalu. Vai tuliko?
"- Tässä kaupungissa ei murhata, ei ole murhattu kahteenkymmeneen vuoteen, sanoo rikoskomisario Onni Pajala, kun hänelle ilmoitetaan, että tyttökoulun naisrehtori on löydetty varhain sunnuntaiaamuna kuolleena pitkät veriset sakset pystyssä rinnassa." (Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa, 2018,
 204 Sivua, ISBN 978- 952-80-5188-6)

Hear Nothing See Nothing Say Nothing

Emme näe mitään, emme kuule mitään, emme puhu mitään

Kirjailijan työvälineitä nämäkin. Japanilainen pienoispatsas työpöydällä. Gorki oleskeli jonkin aikaa Japanissa.

" - Turha on meitä opettajia kuulustella, Sutinen jatkoi. - Olemme niin kuin kolme viisasta japanilaista apinaa. Emme näe mitään, emme kuule mitään, emme puhu mitään." (Vakoilijoita pikkukaupungissa 2018, sivu 69) 

Lue lisää kirjan blogista Vakoilijoita pikkukaupungissa
https://paluu-1950-lukuun.blogspot.fi/…/makrokuvat-tyokalu.
Lisätietoja ja myynti
E-kirjan ISBN-tunnus on 9789528012214

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Kirjan ja ruusun päivä



Hyvää Kirjan ja ruusun päivää lukijat ja kirjailijat ja kaikki te, jotka toimitte kirjallisuuden hyväksi!
E-kirjan ISBN-tunnus on 9789528012214


perjantai 6. huhtikuuta 2018

Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa 2018

11685764_Kansivedos-2


ISBN: 978-952-805-188-6

On tilattavissa kustantajalta 26.4. lähtien


E-kirjan ISBN-tunnus on 9789528012214 ja sen myyntihinta on 4.99 EUR. 


- Tässä kaupungissa ei murhata, ei ole murhattu kahteenkymmeneen vuoteen, sanoo rikoskomisario Onni Pajala, kun hänelle ilmoitetaan, että tyttökoulun naisrehtori on löydetty varhain sunnuntaiaamuna kuolleena pitkät veriset sakset pystyssä rinnassa.

Pienen puutalokaupungin poliisilaitos tuhoutui talvisodan suurpommituksessa, ja rikoskomisarion työpaikkana on kauppahallin yläkerran entinen kahvila. Ainoa autokin on korjattavana. Pajalan paineita lisää se, että seuraavana päivänä saapuu  Helsingistä uusi poliisipäällikkö.

Kaikille on pian ilmiselvää, että vt. poliisipäälliköksi lähetetty nuori lainopinkandidaatti Mihail (Misha) Pasternak on rakastunut kauniiseen Maila Winteriin, jota epäillään rikkaan sukulaisensa murhasta.

Tarina vie myös Stalinin viimeisten vuosien Moskovaan ja Leningradiin, jota jotkut kutsuivat edelleen itsepintaisesti Pietariksi.


P1180457

Kirjalla on oma blogi, josta voit lukea taustatietoja ja 1950-luvusta yleensä:
Vakoilijoita pikkukaupungissa 
paluu-1950-lukuun.blogspot.fi

maanantai 2. huhtikuuta 2018

torstai 29. maaliskuuta 2018

Anna Amnell: Pääsiäiskoristeiden symboliikkaa



Anna Amnell: Pääsiäiskoristeiden symboliikkaa:  Kuvat: Anna Amnell. Taas otetaan esille pääsiäiskoristeet - kukko, kana ja tiput, kerätään pajunoksia, värjätään pääsiäismunia sekä ost...

maanantai 12. maaliskuuta 2018

Kirjasampo kertoo kirjailijoista. Anna Amnellin lehtijutttuja

Anna Amnell selfie

Anna Amnell,  Selfie 2014

Kirjasampo siirsi aikoinaan Sanojen ajan tiedot. Niissä on kohdallani myös joukko Kanadasta Suomeen kirjoittamiani lehtijuttuja lähinnä 1980-luvulta. 

Kirjoitin alussa milloin mihinkin lehteen, mutta päädyin kirjoittamaan eniten Kotimaa-lehteen, jossa oli silloin päätoimittajana Tapani Ruokanen. Sain kirjoittaa paljon vapaammin ja monipuolisemmin kuin naistenlehtiin, jotka alkoivat vaatia yhä viihteellisempiä kirjoituksia. 

Kirjoitin samaan aikaan myös muihin lehtiin, muiden muassa Olli Valtosen ajan Askel-lehteen. Kirjoitin joka viikkoa siirtolaislehteen, jolla oli historiallinen nimi Vapaa Sana. Se oli ollut aikaisemmin poliittinen lehti, mutta oli muuttunut puolueettomaksi (nykyinen Kanadan Sanomat). 

Kun siirryin Suomeen ja englannin opettajaksi, ryhdyin kirjoittamaan historiallisia nuortenkirjoja. Aurora-trilogiasta on mainittu vain yhteisnide. Huomasin, että oli yhä vaikeampaa olla samalla aikaa englannin opettaja, vapaa toimittaja ja kirjailija.

Ks. myös tämän blogin kirjoitukset.
Anna Amnelllin lehtijuttuja, jossa olen ryhmitellyt aiheittain ja lisännyt myös muita kirjoituksiani, mm muisteluja taloyhtiön historiikkin ym.

perjantai 16. helmikuuta 2018

2018 Vakoilijoita pikkukaupungissa

P1180303

Siirry suoraan blogiin Vakoilijoita pikkukaupungissa . Sen osoite kertoo paljon: paluu-1950-lukuun. Kerron siinä 1950-luvusta, linkitän muissa blogeissa oleviin tästä aikakaudesta kertoviin kirjoituksiin. Kirja on täysin fiktiivinen niin kuin useimmat romaanit. Alla uusi kansikuva. (6.4.2018 laitettu)P1180457

lauantai 13. tammikuuta 2018

Kommentti vuodelta 2005: Bloggaamiseni alkoi


Asuin siihen aikaan, tarkemmin 20 vuotta Kaartinkaupungissa Johanneksenpuiston laidalla ja otin hyvin paljon valokuvia.  Niitä on nähtävissä Flickr-palvelussa.

Bloggauspalvelun valinta
http://mattilintulahti.net/mediablogi/2005/05/16/blogiopas-3-bloggauspalvelun-valinta/
 Anna Amnell kesäkuu 19, 2005 13:43
Tämä blogi vuodesta 2005
Kommenttini:
Blogger viehätti minua kansainvälisyytensä tähden. Olen täydellinen aloittelija bloggaamisessa.
Nämä kaksi ensimmäistä viikkoa ovat olleet todella vaikeita, sillä ihan periaatteen vuoksi olen yrittänyt tulla toimeen yksin blogini kanssa.
Englannin taito ja suomalainen sisu ovat auttaneet. Blogger sopii aloittelijallekin, jos on kärsivällisyyttä ja aikaa opetella. Ohjeet ovat sekavia.
Kuten olen sanonut jo blogissanikin: vaikeus on harrastuksessa lisäarvo.