torstai 31. lokakuuta 2019

Kirjoitin Halloweenista jo 1987

IMG_4311

Pirkko Pekkarinen (vuodesta 1998 Anna Amnell): Halloween Kurpitsakekkerit. Koululainen 2/1987. Kuvat. Pirkko Anna Amnell (Pekkarinen)

 Helsingin Sanomat väittää, että Pilailupuoti toi Halloweenin Suomeen 1990-luvulla. Ehkä omalta osaltaan. Mutta olin kirjoittanut siitä Suomeen jo 1987, ja artikkeli ilmestyi Koululainen -lehdessä. Olin mieheni kannssa USAssa hankkimassa aineistoa Kotilieden juttuuni Viktorian ajasta. New Yorkin osavaltiossa oli tien varrella maaseudulla veitikkamainen Halloween-asetelma, josta otin kuvan. Toiset kuvat olin ottanut Torontossa erään museon järjestämissä lasten Halloween-juhlissa.

  Halloween

Klikkaa TÄSTÄ kuva suureksi, jotta voit lukea testin-
 Happy Halloween Pilailupuoti ja muut Halloweenin ystävät!

lauantai 19. lokakuuta 2019

Ilmastonsuojelua vai eläinteoikeuksien ajamista?


Aristotle argued that animals lacked reason (logos), and placed humans at the top of the natural world. Wikipedia

Kiihkeimmät eläintenoikeusaktivistit pitävät oppi-isänään Peter Singeriä. Nämä ääriryhmät julistivat jo 1980-luvulla Pohjois-Amerikassa, että tulevaisuudessa eläinten syömistä tullaan kammoksumaan yhtä paljon kuin orjuutta. Esikuvia ovat olleet Mahatma Gandhi, Martin Luther King ja apartheidia vastustaneet eteläafrikkalaiset. Näiden menetelmiä on seurattu.

Radikaalit herättävät huomiota. He ovat valmiita tekemään rikoksia ja joutumaan vankilaan. 

Artikkelini eläintenoikeuksista  tuli mieleeni, kun luin Helsingin yliopiston ruokalan päätöksestä kieltää liha ja maito opiskelijoiden aterioilta. Myös laspsilta ja vanhuksilta aiotaan kieltää liha ja maito Helsingin kaupunf´gin järjestämiltä aterioilta. 
Asuessani 1980-luvulla Kanadassa sallistuin Torontossa eläinteoikeuskonferenssiin ja haastattelin osanottajia. Kotimaa-lehden päätoimittajana oli siihen aikaan Tapani Ruokanen, joka otti kultttuuriaiheisiä juttuja. (Eläinten oikeudet -liike. – Kotimaa 13.5.1988)

Lontoon seurapiirien eläinlääkärinä toiminut kanadalainen Bruce Fogler on kirjoittanut, että eläintenoikeusfanatismin taustalla on arvo- ja tunnetyhjiö. Lemmikkieläimistä on tullut uskonnon ja perheen korvike varakkaille juurettomille ihmisille, joilla ei ole läheistä suhdetta sukulaisiin ja joille perinteinen uskonto on menettänyt merkityksensä.

”On totta, että lemmikkieläimistä voi tulla joillekin ihmisille tärkeämpiä kuin oma perhe. Se voi olla jonkinlaista eläintenpalvontaa.” Näin sanoi minulle amerikkalainen filosofi ja ympäristönsuojeluntutkija Walter Simpson, joka toimii itse eläintenoikeusliikkeessä. Hän ei käytä edes nahkakenkiä. Mutta hän kuuluu maltillisiin eläintenystäviin. Nämä maltilliset unohtuvat, sillä ääriryhmät saavat enemmän julkisuutta.

On luonnollista, että vallalla on monenlaisia käsityksiä ja mielipiteitä. Kaikki liikkeet vetävät puoleensa myös fanaatikkoja. Tällainen fanatismi ei ole kuitenkaan uutta. Amerikkalainen kasvatustieteilijä ja filosofi Bronson Alcott vei perheensä asumaan utopistiseen Hedelmämaa-nimiseen yhteisöön. Hän oli tappaa heidät siellä nälkään ja viluun. Liha, villa ja puuvilla olivat kiellettyjä ”lampaiden ja orjien kyynelten vuoksi”.

Sekään ei vielä riittänyt Bronsonille. Hän oli vähällä vielä perheensä Hedelmämaasta vielä fanaattisempaan yhteisöön, Shakereitten pariin, jossa miehet ja naiset elivät yhdessä, mutta selibaatissa, ja lapset erotettiin perheistään. Nämä kokemukset järkyttivät perheen tytärtä Louisaa, joka päätti tulla perheen ”isäksi”, kuten hän sanoi, perheen huolehtijaksi. (Lue "Louisa saa oman huoneen", kertomus Louisa May Alcottin lapsuudesta.)

Löydämme fanaattisen eläintenystävän vielä kauempaa. Chaucerin Canterburyn tarinoissa on nunna, joka on tunteeton ihmisten kärsimyksille, mutta ruokkii hellästi herkkupaloilla lemmikkikoiriaan ja kärsii kovasti, kun näkee hiiren loukussa.

Kiihkeimmät eläintenoikeusaktivistit pitävät oppi-isänään Peter Singeriä. Nämä ääriryhmät julistivat jo 1980-luvulla Pohjois-Amerikassa, että tulevaisuudessa eläinten syömistä tullaan kammoksumaan yhtä paljon kuin orjuutta. Esikuvia ovat olleet Mahatma Gandhi, Martin Luther King ja apartheidia vastustaneet eteläafrikkalaiset. Näiden menetelmiä on seurattu.

Radikaalit herättävät huomiota. He ovat valmiita tekemään rikoksia ja joutumaan vankilaan. Unohtuu, että suurin osa eläintenoikeuksia ajavista on maltillisia. Jotkut sanovat suoraan, että eläinten palvonta on uusi vaarallinen uskonto.

Simpsonin mielestä lemmikkieläimet ovat tärkeitä lapsille. Ne muistuttavat heitä koko ajan luonnosta ja eläinkunnasta ja tuovat siten uuden ulottuvuuden perheeseen. Eräs toinen eläinaktivisti sanoi: ”Minulla on kolme kissaa, mutta kohtelen niitä pakolaisina."

Simpson ei kannata myöskään sitä, että eläimistä tehdään ihmisiä ja ihaillaan vain söpöjä eläimiä. Mutta toisaalta englantilaiset ovat suuria eläintenystäviä ja useat heistä sanovat, että juuri kuvakirjojen ja satujen eläimet ovat tehneet heistä eläintenoikeuksien puolustajia.

(Eläinten oikeudet -liike. – Kotimaa 13.5.1988. nimellä Pirkko Pekkarinen)