Juuri tuo on ollut poikani Matti Amnellin tavoitteena, kun hän on kuvittanut kirjani: aikakauden hengen luominen. Kuvassa on Vilppu Talvi.
Arviointia kirjasta Kyynärän mittainen tyttö: "Kirja on kirjoitettu kolmannesta persoonasta eli ns. hän-kertojalla. Se on kirjan nykyisen muodon kannalta välttämätöntä, sillä muutamassa luvussa hypätään Lucian perheen luokse, mutta valitettavasti se myös etäännyttää tarinasta harmillisesti. Voi suoraan sanoa, että jos Lucian 'ääntä' olisi käytetty kertojana, voisi Kyynärän mittainen tyttö olla paljon kiinnostavampikin romaani."
Hän jatkaa kirjasta Pako Tallinnaan ; Kun Lucia ja opiskelijapoika Vilppu lähtevät pelastamaan Margaretaa tämän äitipuolen aikoessa naittaa tämän rumalle, vanhalle miehelle, jännitys tiivistyy. Pako Tallinnaan on siis omilta osiltaan huomattavasti parempi kirja kuin Kyynärän mittainen tyttö."
Oikein viisas arvostelu.
Ensimmäisessä osassa kirjailija [siis minä tämän blogin pitäjä] puristan kirjaan riittävästi vauhtia ja jännitystä, jotta saan sille kustantajan! Toisessa osassa rentoudun. Molempiin kirjoihin olisi ollut paljon materiaalia, mutta nämä on kirjoitettu ikäryhmälle, joka alkaa 8-vuotiaasta. Mutta nykyajan koululaisert ovat Tolkienin paksujen kirjojen kasvattamia. Heille pitäisi saada kirjoittaa laajoja kirjoja.
Toivon, että Paperilyhtyjä-blogin kirjoittaja saa lukeakseen Vaahteralaakson Auroran, jossa on samoissa kansissa kolme Aurora-kirjaa, jotka kirjoitin 1990-luvulla nautiskellen, vaikka silloinkin toisen kirjan kohdalla sanottiin, että täytyy säästää paperia laman vuoksi!