perjantai 12. joulukuuta 2008

Suomalainen lapsuus. Runeberg: Lähteellä

Anna Amnell

Valokuva: Samppa Lehtolan valokuvaamo, Iisalmi

Runebergin "Sua lähde kaunis katselen" koulussa kuorossa laulettuna on eräs kauneimpia lapsuusmuistojani. Sekä sanat että sävel koskettivat minua niin syvältä, että piti pinnistää, ettei tullut kyynel silmään.

En varmaankaan tiennyt, kuka laulun oli kirjoittanut. Sen kirjoittaja oli minulle samanlainen kuin minäkin: hänellä oli lähde, ja minullakin oli lähde.

Minun mummmoni laittoi aina puhtaan esiliinan, kun lähdettiin lähteelle. Niin tekevät monet suomensukuiset vanhat naiset yhä vieläkin Venäjällä. Puhdas, hyvältä maistuva vesi on arjen ylellisyyttä. Ehkä taustalla ovat myös ikivanhat käsitykset lähteestä.

Menimme käsi kädessä lähteelle. Laskeuduimme alas mäkeä ja ylitimme lankkuja pitkin ojan, jonka pientareella kasvoi mesimarjoja.

Lähteen reunalla kasvoi maariankämmeköitä, ja pilvien varjot vaelsivat kirkkaan veden pinnalla. Minä näin ne. Runeberg kirjoitti minun lähteestäni.

Lähteellä

Sua lähde kaunis, katselen
likellä vettäsi,
kun pilven varjot vaeltavat
kuvastimessasi.

Kas, tuoll' on pilvi loistava,
ihana, kaunoinen.
Jo lähti pois pakenemaan -
hyvästi varjoineen.

Mä näitä nähden aattelen
mun omaa sieluain.
Niin moni pilvi kultainen
noin senkin jätti vain.

Johan Ludvig Runeberg (1804-1877), "Vid en källa", suom. Elias Lönnrot (1802-1884).

Luulin lapsena aina, että pilvi pakeni "hyvästi varjoineen". Savon "hyvästi" tarkoittaa hyvin, mainosti. Niin pilvi pakeni, ja minä seurasin sitä. Kolmatta säkeistöä en kuullut. Siinä iässä ei ollut vielä varjoja sielussa.


Maria Rytkönen (Ryynänen, Ryth)
Kuva on otettu Iisalmessa Savonkadun ja Riistakadun kulmassa olevan talon pihalla. Sain teini-ikäisenä koulussa stipendin ja ostin laatikkokameran. Otin sillä kuvan myös isoäidistäni Mariasta eli Marista. Lapsena luulin, että maariankämmekät olivat marinkämmenet, sillä mummmolla oli kauniit kädet. "Nämä kädet jos saisin ja sinut kokonaan", kosi pelimanni Jaakko 17-vuotiasta Maria.
(20.7.2005 Blogisisko 1; Blogisisko-blogit on yhdistetty)


Alkuperäinen kirjoitus oli alustus keskusteluun Kiiltomadossa, jonka vanhat arkistot on poistettu. Spontaanisti suoraan nettiin kuten muutkin alustukseni.
Minulla oli vielä lähde:
Runebergin "Sua lähde kaunis katselen" koulussa kuorossa laulettuna on eräs kauneimpia lapsuudenmuistojani. Sekä sanat että sävel koskettivat minua niin syvältä, että piti ihan pinnistää ettei tullut kyynel silmään.
Monika Fagerholm kertoo tämän aamun Helsingin Sanomissa aivan päinvastaisen muiston samasta laulusta (HS 1.2.2004). Se piti laulaa hänen koulussaan yksinlauluna, ja tilanne aiheutti lapselle häpeän ja epäonnistumisen tunteen.
En varmaankaan edes tiennyt, kuka laulun oli kirjoittanut. Sen kirjoittaja oli minulle samanlainen suomalainen samalla kuin minäkin: hänellä oli lähde, ja minullakin oli lähde.
Minun mummoni laittoi aina puhtaan esiliinan, kun mentiin lähteelle – niin tekevät suomensukuiset naiset yhä vieläkin jossain Venäjällä. Lähteen reunalla kasvoi maariankämmekkä, ja pilvien varjot vaelsivat veden pinnalla. Minä näin ne. Runeberg kirjoitti minun lähteestäni.
(Tästä syntyi lyhyt, mutta miellyttävä keskustelu)]

Ks hakusanat 'lapsuus', 'lähteellä', 'Maria Rytkönen ' ym Blogisisko-blogista kohdasta "Hae blogista"

Maria Rytkösen äiti oli omaa sukuaan Ryth (nimi muutettu 1930-luvulla Ryytyksi). Marian isoisän Carl Rythin isoisä Erik Ryth ja presidentti Mauno Koiviston äidin Hymni Sofia Eskolan isoäidin Margareta Eskolan (os Ryth) isoisä Johan olivat veljekset. Erikin ja Johanin isä Claus Ruuskanen oli ottanut sotilasnimensä Ryth käyttöön siviiliinkin.

2 kommenttia:

  1. Aivan lapsena telttailin perheeni kanssa Valajärvellä luvan saatuamme. Lähellä järven pohjukassa oli hieno, matala hiekkaranta, joka houkutteli sinne telttailijoita Riihimäeltä ja lähiseuduilta. Oli toinenkin houkutin: iso, kaunis lähde, joka tuoksui raikkaalta. Kaikki noutivat vetensä siitä
    Opiskeluaikani alkuvaiheessa asuin sukulaisissa Ylöjärvellä ison harjun alarinteellä. Toisella puolen kolmostietä, Keijärven rannalla on iso lähde, josta haettiin kaukaakin vettä erikoistarpeisiin kuten simaan. Minäkin usein kävin kaivon ohi noutamassa sen vettä vieraideni maistettavaksi. Silloin lähteestä jatkui enää noro: kunta pumppasi luonnonantimen kuntalaisten hanoihin.
    Runebergin lähdettä ihastelimme autoretkellä Aunen ja Aulis- vainaan kanssa, joka silloin oli poikanen. Kaunishan se oli ja suuri. Onneksi se tulee säilymään. Näin ei käynyt Valajärven rannan maisemalle: sinne rakennettu tanssilava kuului pilanneen sen.

    VastaaPoista